Tätä lukiessa piti koko ajan pitää mielessä, että tämä on se tarina joka innoitti elokuvan. Väkisinkin tulee välillä sellainen olo, että hei, tämähän on jo nähty siinä elokuvassa. Yritin ja yritän koko ajan ajatella tätä teosta ilman elokuvaa, mutta vaikeaa se on. Itse asiassa en edes tiedä olenko koskaan nähnyt elokuvaa tai sen jatko-osia kokonaan. Muistan vain sellaisen kohdan, josta hiekasta paljastuu vapaudenpatsaan pää ja se todistaa Maasta tulleille ihmisille, että itse asiassa he ovatkin omalla planeetallaan, mutta myöhäisemmässä ajassa. Tätä kohtaa odotin koko kirjan ajan, mutta sitä ei tullut. Se ei tainnut siis olla Boullen tarinasta alkuunkaan.
Kirjassa 3 ranskalaista miestä ja simpanssi lähtevät kaukaiselle planeetalle ja huomaavat, että sitä hallitsevat apinat. Ihmiset ovat taantuneet eläimiksi. Yksi miehistä kuolee heti alun ihmisjahdissa, toinen joutuu häkkiin ja taantuu eläimen tasolle ja kolmas joutuu myös häkkiin, jossa vakuuttaa pian hoitajansa älykkyydestään ja pääsee vapaaksi. Lopussa kuitenkin hän palaa perheensä kanssa Maahan huomatakseen, että sekin on apinoiden vallassa.
Oivallus siitä, että vaikka apinat hallitsevatkin planeettaa, he eivät ole oikeastaan kehittäneet mitään, vaan oppineet kaiken matkimalla ihmisiä, on hieno. Näinhän voisi melkein vaikka käydä!
Tästä kirjasta jää se käsitys, että kaukainen planeetta ei ole Maa, mutta Maakin on apinoiden valtaama...
Pierre Boulle: Apinoiden planeetta (La planète des singles, 1963) Like, suom. Outi Nyytäjä
Arvio: **** Oivaltava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti