Jo Nesbø: Torakat

Juoni oli hyvin samanlainen kuin "Lepakkomiehessäkin". Tällä kertaa Harry lähetettiin Thaimaseen ollakseen selvittämättä mitään. Harryn juoppous on jotenkin epäuskottavaa, koska hän ajattelee melko selvästi heti juopottelunsa jälkeen. Yleissävy muistuttaa vieläkin Lehanea, vaikkakin vähemmän kuin "Lepakkomiehessä".

Kuva, joka maalataan Thaimaasta ja Bangkokista, on niin huono etten jaksa uskoa sen olevan totta. Jos se on vähänkin totta niin ei mikään ihme jos siellä joskus istutaan mielenosoituksissa viikkokausia. Korruptia ja väkivalta taitavat jättää Berlusconin Italiankin toiseksi.

Kirjassa puututaan myös kysymykseen skandinaavien harjoittamasta pedofiliasta Thaimaassa. Nesbø vertaa Norjan asennetta Ruotsiin ja Tanskaan, mutta jättää kategorisesti esim. Suomen käsittelemättä. Voi tietysti olla että Suomi ei ole norjalaisille niin tärkeä verrokki, kuin Norja on suomalaisille...

Jo Nesbø: Torakat (Kakerlakkene 1998) Johnny Kniga, suom. Outi Menna
Arvio: ** Epäuskottava

Pierre Boulle: Kwai-joen silta

Olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan joskus lapsena ja siitäkin muistin lähinnä vihellyksen melodian. Aika puhtaalta pöydältä siis lähdettiin.

Kirja on melkoista eurooppalaisen ja brittiläisen kyvykkyyden korostamista. Japanilaiset ja korealaiset kuvataan kategorisesti tyhmiksi. Olisi helpompi ymmärtää tätä ylistystä jos kirjailija olisi itsekin britti.

Juoni on hyvä, mutta loppuratkaisu väärä. Toivoin loppuun asti että silta saadaan valmiiksi ja räjäytetään ensimmäisen junan tullessa. Eversti Nicholson nielaisisi sillan tuhoamisen koska se on sodan kulun kannalta edullisempaa briteille. Mutta ei, silta jää nököttämään ehjänä ja siistinä kirjan loppumisenkin yli ja lukijalle jää kuva etä siellä se nököttää edelleen...

Pierre Boulle: Kwai-joen silta (Le pont de la rivière Kwai 1952) Otava, suom. Anna Louhivuori
Arvio: *** Väärä loppuratkaisu

Juha Itkonen: Kohti

Kirja kertoo muutamasta päivästä yhden "perheen" elämässä. Hahmoista isä, Tapani Ansas, ministeri, on helppo kuvitella: muistutti yllättävän paljon nykyistä ulkoministeriä. Tytär, Julia, taas on vaikempi tapaus, mutta kai monet 80-luvun lapset ovat Julian kaltaisia taivaanrannan maalareita. Mutta poika, Jussi, on jo pikkuisen epäuskottava. Muuten hahmot ovat kyllä hyviä, mutta taustat täynnä stereotypioita.

Kirja ruotii perheen tuntoja ja historiaa. Loppu jää vähän epäselväksi. Juoni on kuitenkin ihan hyvä!

Ärsyttävin asia on nimet:
-40-50 -luvulla syntyneet: Tapani, Anneli ja Pertti
-60-luvulta: Eeva
-70-luvulta: Jussi ja Niina
-80-luvulta: Julia.
Eikö nyt jumankauta voisi keksiä hiukan omaperäisempiä nimiä. Tarkistin niiden yleisyyttä:
-Tapani: 1940-59 47260 kpl
-Anneli: 1940-59 75517 kpl
-Pertti: 1940-59: 17777 kpl
-Eeva: 1960-79 4797 kpl
-Jussi: 1960-79 8520 kpl
-Niina: 1960-79 5495 kpl
-Julia: 1980-99 10077 kpl
Perhana! Onko Itkonen tutkinut näitä VRK:n listoja nimiä valitessaan...

Juha Itkonen: Kohti (2007) Otava
Arvio: *** Hyvä, loppu ärsytti