26.12.2011

Stephen King: Kuvun alla

En ole lukenut Kingiä pitkään aikaan, ainakaan kymmeneen vuoteen. Luin aikanani lähes kaikki 1970- ja 80-luvuilla julkaistut Kingit. "Painajaisten ja unikuvien" jälkeen tartuin "Musta torni"- sarjaan, jonka koin jo liian ahdistavaksi. 1990-luvun lopulla luin vielä uudelleen parhaimmistoa: "Carrien", "Christinen" ja "Uinu uinun". Sen jälkeen kiinnostukseni tällaiseen kirjallisuuteen lopahti täysin. Joulun alla näin Prismassa ison kasan "Kupuja". En tiennyt kirjasta mitään, mutta varasin sen kirjastosta siltä seisomalta.

Kirja on reilu tuhat-sivuinen järkäle, jonka lukemista ei voi suositella kuin King-faneille ja paljon lukeville. Sivumääränsä lisäksi kirja oli jollain tavalla hidaslukuinen, johtui ehkä pienestä fontista ja pienestä rivivälistä. Koko ajan tapahtui jotain joka oli juonen kannalta täysin välttämätöntä.

Kirjan tunnelma oli sellainen, etten ole moneen vuoteen kokenut mitään näin "vahvaa". Ehkä intensiivinen on oikea sana. Luultavasti olisin lopettanut jo ensimmäisen sadan sivun jälkeen, koska kirja oli niin ahdistava, mutta en voinut. Oli pakko saada tietää mitä lopussa tapahtuu: hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Olisin kaivannut uutisia tapahtumasta sen jälkeen, Carrien hengessä.

Kirjaa on kirjoitettu kauan ja sen huomasi tietynlaisena ajattomuutena. Oli vaikea asettaa kirjaa oikein mihinkään aikaan. Olisi ollut järkevämpi sijoittaa se 1980-luvulle ja unohtaa netti ja kännykät. Nyt nimittäin kävi niin että kun puhelinliikenne estettiin, mutta netti sallittiin niin annettiin ymmärtää ettei tietoa valuisi kuvun ulkopuolelle. Oikeastihan fb-sivut olisi olleet koko ajna täynnä uutisia sisäpuolelta!

Stephen King: Kuvun alla (Under the dome 2009) Tammi, suom. Ilkka Rekiaro
Arvio: **** Intensiivinen

10.12.2011

Anna Jansson: Unissakävelijä

Tähän kirjaan liittyy yksityiskohta, jota en voi uskoa vieläkään. Luin tätä ja aluksi luulin etten ole ikinä aiemmin lukenut Janssonin kirjoja. Lukiessa tuli kuitenkin olo että miljöö, kerrontatapa ja hahmot ovat tuttuja. Mietin koko ajan mikä hahmoista oli tuo ennalta tuttu, mutta mikään hahmoista ei varsinaisesti herättänyt huomiota. Yhdistin kirjan mielessäni Mari Jungstedtin "Kevään kalpeudessa" kirjaan, vaikken kirjan tai kirjalijan nimeä muistanutkaan. Nyt kun aloin kirjoittaa tätä arvostelua, huomasin että tämä oli ensimmäinen lukemani ja arvostelemani Janssonin kirja!

Uskomatonta, että kaksi kirjailijaa, vaikka käyttävät samaa miljöötä, kirjoittavat näin samanlaisia hahmoja ja tilanteita. Saako jompi kumpi vaikutteita toiselta vai toimiiko se molempiin suuntiin. Jotain yhteyttä näissä on myös Johan Theorinin kirjoihin. Voi olla että suomalaisesta näkökulmasta riittää että ollaan Ruotsissa ja saarella. En tiedä. Omituinen tunne joka tapauksessa!

Kirjan juoni oli todella hyvä ja vaikka aina välillä lukija "tietää" syyllisen niin hetken kuluttua taas huomaa olleensa väärässä. Pitäisi varmaan lukea näitä Janssoneita ja Jungstedteja lisää...

Anna Jansson: Unissakävelijä (Drömmen förde dej vilse 2010) Gummerus, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Arvio: **** Hyvä!

Patricia Cornwell: Valokeilassa - Kay Scarpettan tutkimuksia

Suhteeni Cornwelliin on ollut jo vuosien ajan hyvin ristiriitainen. 1990-luvun puolen välin jälkeen luin kaikki Scarpettat, jotka käsiini sain ja odotin uutta aina sen ilmestyessä. Siinä kohtaa kun koko Scarpetan jengi (Lucy, Benton, Marino) alkoivat toimia enemmän keskenään kuin minkään muun organisaation osana, sain tarpeekseni. Annoin vanhat Scarpetta-kirjani pois enkä välittänyt uusien ilmestymisestä tuon taivaallista. Viime viikolla löysin tämän kirjan kirjaston pokkarihyllystä tilanteessa, jossa oli pakko löytää joku kirja juuri sillä sekunnilla aloitettavaksi (taisi olla junamatka tai jotain vastaavaa täydellistä lukuaikaa edessä). Päätin antaa Kaylle vielä mahdollisuuden.

Kirja oli yllättävänkin uskottava, mutta siis silti vielä ihan liian epäuskottava. Lucy ja Marion ovat osaltaan ihan liian hyviä ja täydellisiä ja samalla niissä on ihan liikaa virheitä. Ne eivät vaan ole uskottavia hahmoja.

Juoni oli sitä samaa lääketieteellistä ja teknistä tauhkaa mihin Cornwell sortuu aina, kun muuhun ei ilmeisesti pysty!

Patricia Cornwell: Valokeilassa - Kay Scarpettan tutkimuksia (The Scarpetta factor 2009) Otava, suom. Ilkka Rekiaro
Arvio: ** Epäuskottava

1.12.2011

David Nicholls: Sinä päivänä

En pysty millään muistamaan tämänkään kirjan osalta miksi aikanani tämän varasin. En tunne kirjailijaa enkä kirjaa. Kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen.

Juonen kulku on hieno. Emma ja Dexter tutustuvat opiskellessaan ja heidän ystävyytensä, toveruutensa ja jopa rakkautensa jatkuu vuosien ajan enemmän ja vähemmän aktiivisena. Molempien tarina parikymppisestä nelikymppiseksi sisältää aineksia, joihin lähes kaikkien on helppo samaistua, ainakin siis 60-70-luvulla syntyneiden.

Dexter on levoton bilettäjä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa liian vanha bilettämään ja Emma taas hiljaisempi joka ei oikein edes uskalla tehdä sitä mitä haluaa vaan valitsee helpomman tien mieluummin.

Tuo samaistumis-kokemus on siis parasta. Vaikka kummankaan koko tarina ei varmaankaan sovi kellekään lukijalle, niin hahmoissa on piirteitä ja juonessa on käänteitä, jotka tuntuvat tutuilta kaikille. Se on jopa niin läpinäkyvää, että tulee mieleen onko se laskelmoitua.

David Nicholls: Sinä päivänä (One day 2009) Otava, suom. Sauli Santikko
Arvio: **** Hiano kirja!

David Eddings: Velhojen taistelu - Belgarionin taru 3

Jos edellisessä kirjassa saatiin "Saattue" kasaan niin tässä päästiin Moriaan ja jopa Mordoriin, salaa kylläkin. Ehkä vertailu "Taruun" on syytä lopettaa nyt, koska tässä kohtaa juoni lähtee niin eri teille. Ilmeisesti Eddings ei edes yritä peittää vaikutteitaan Tolkienilta.

Kiinnostavin hahmo oli Relg, jolla oli aivan käsittämätön kyky: tunkeutuminen kiven läpi. En ole missään aiemmin edes kuvitellut moista. Kyse ei siis ole mistään siirrosta kallion toiselle puolelle vaan kertakaikkisesti Relg ja hänen taakkansa, tässä Silkki, ovat kiven sisällä ja se kivi "soljuu lävitsesi" edetessäsi vai miten Silkki tuota kamaluutta kuvailikaan.

David Eddings: Velhojen taistelu - Belgarionin taru 3 (Magician's gambit 1983) Karisto, suom. Tarmo Haarala
Arvio: ** Ei oikeen tapahdu tarpeeks