Henning Mankell: Kennedyn aivot

Suhteeni Mankelliin alkaa olla ristiriitainen: Wallanderit ovat periaatteessa hyviä, mutta ne kärsivät suuren inflaation tv-sarjojen myötä, nämä ei-Wallanderit ovat hyviä, mutta en osaa laittaa niitä oikeaan viitekehykseen. Mankellin asuminen Mosambikissa leimaa tätä kirjaa voimakkaasti, eikä Kennedyn aivot liity kovin paljon mihinkään.

Juoni oli hyvin Mankellmainen, välillä tilanteet tai jopa lauserakenteet (onko mahdollista käännöskirjassa?) tuntuivat niin tutuilta, että automaattisesti ajattelee olevansa Ystadissa. Juoni poukkoili paikasta toiseen, mutta eteni kronogisesti ja seurasi päähenkilöä. Se teki kirjasta selkeän ja oli hyvin Mankellmainen piirre.

Mankell on hyvä kirjailija, enkä uskalla tarkastaa Wikipediasta kuinka monta näitä post-Wallandereita on olemassa, etten ahmi kaikkia kerralla. Luen vaan yhden aina silloin tällöin kun eteen tulee sopiva. Riittää pitempään...

Henning Mankell: Kennedyn aivot (Kennedys hjärna 2005) Otava, suom. Laura Jänisniemi
Arvio: *** Tasainen

Henning Mankell: Likainen enkeli

Haluaisin lukea Mankellilta uusia kirjoja Wallanderista, mutta koska niitä ei ole niin tyydyn sitten niihin Mankelleihin, jotka julkaistaan. Toisaalta Mankell saattaa olla ihan turhaan hyvän dekkaristin maineessa, ehkä hän jo ansaitsisi myös hyvän kirjailijan tittelin. Nämä ei-dekkarit ei ole ihan huippuja, mutta ihan hyviä.

Tarina oli mielenkiintoinen, mutta toivoisin tehtävän lisää historian tutkimusta, jotta voitaisiin selvittää kuka Maputon ruotsalainen veronmaksaja oikein oli oikeasti. Hienon tarinan Mankell on kuitenkin rakentanut pienen kehystarinan pätkän ympärille.

Henning Mankell: Likainen enkeli (Minnet av en smutsig ängel 2011) Otava, suom. Kari Koski
Arvio: *** Ihan jees