E. Annie Proulx: Lyhyt kantama, kertomuksia Wyomingista

Ensimmäinen tarina "Puoleksi nyljetty härkä" oli samalla tavalla kamala kuin Stephen Kingin "Cujo". Ajattelin sen kertomuksen jäkeen, ettei ole hyväksi lukea tätä kirjaa yksin pimeän aikaan. Siitä eteenpäin tarinat eivät olleet enää niin pelottavia, mutta mukaansa tempaavia kuitenkin. Kokoelman viimeinen tarina, "Brokeback Mountain", on varmasti näistä kuuluisin vaikkei ehkä kuitenkaan paras. Suosikkini oli "Kannukset".

Kaikki tarinat sijoittuvat Wyomingin maaseudulle eri aikakausina. En ole koskaan ajatellut seutua millään tavalla, mutta tämän kirjan jälkeen yhdistän sen aina rancheihin ja karjanhoitoon. Hassua ovat ongelmat, joita siellä on: liittovaltio vaatii sitä ja tätä ja toisaalta maksaa korvauksia tästä ja tuosta. Tuttua täälläkin!

Annie Proulx: Lyhyt kantama, kertomuksia Wyomingista (Close Range: Wyoming Stories 1999) Otava, suom. Marja Alopaeus
Arvio: **** Mahtavia tarinoita

E. Annie Proulx: Laivauutisia

Olin taas etukäteen hiukan ennakkoluuloinen ja kirjan alkupuolen perusteella kuvittelin lukevani jotain johnirvingmäistä sekoilua. Sekavan alun jälkeen tarina kuitenkin liikahti New Foundlandin saarten suuntaan ja alkoi selkeytyä.

Kirja on tarina Quoyle-nimisestä häviäjästä, joka jää yhtäkkiä leskeksi erittäin epäaviovaimomaisesti käyttäytyvästä Petalista ja huolehtimaan yksin kahdesta pienestä tyttärestä. Quoylen täti kuitenkin tulee ja vie koko poppoon mukaansa New Foundlandin saarelle vanhalle kotiseudulleen. Siellä Quoyle löytää oman paikkansa maailmasta ja loppu hyvin kaikki hyvin.

Vähän liiankin hyvin. Mielestäni kirja olisi kaivannut vähän enemmän särmää myös loppupuolelle. Loppu oli kuin eri kirjasta alkuun verrattuna.

Kirjan kuvaileva kerronta oli todella hienoa. Tässä muutama esimerkki: "Tert Cardin kurkku liikkui janoisesti ja hän otti uuden kulauksen, nosti narisevan käsivartensa ja viittoi kaksi sormea pystyssä", "Taivas oljenkeltainen kuin haavasta tihkuva märkä."

Sattumukset saarelle olivat mainioita. Paras tarina oli kun Nutbeem, Quoylen työkaveri, päätti muuttaa pois ja järjesti läksiäiset, asuntovaunussaan. Kun bileet olivat tarpeeksi pitkällä ja kaljaa oli mennyt tarpeeksi, joku Nutbeemin ystävä päätti estää hänen poislähtönsä ja upottaa Nutbeemin veneen. Vene tuhottiin kirveillä ja moottorisahalla. Parasta oli kuitenkin asian ratkaisu. Seuraavana päivä veneen upottajat katuivat kovasti ja yrittivät nostaa veneen. Vene kuitenkin katkesi kahtia ja ajelehti merelle. Nutbeem päätti jäädä saarelle.

E. Annie Proulx: Laivauutisia (The Shipping News 1993) Otava, suom. Marja Alopaeus
Arvio: **** Hienosti kerrottu tarina