Tästä kirjasta puuttui kokonaan päähenkilö-salapoliisi, mutta ei se menoa haitannut. Erityisen mehevä oli alkukappale, jossa Jimmy McGrath kertoi ystävälleen Anthony Cadelle mitä Anthonyn tulisi hänen puolestaan tehdä. Jimmy kertoi sekavasti ja poukkoillen ja Anthony keskeytti koko ajan, mutta silti jännitys säilyi ja oikeastaan tuon alun takia kirja pysyi niin kiinnostavana loppuun asti.
Toinen kohtaus, joka jäi erityisesti mieleen oli se kun Virginia Revel kertoi tuntemattomasta ruumiista olohuoneessaan Anthonylle. Siitä tuli mieleen Hitchcockin elokuva "Mutta kuka murhasi Harryn". Ongelmat olivat aika saman tyyppisiä.
Kirjan tapahtumat sivuavat kuvitteellisen Herzoslovakian tasvaltaa. Maa on vähän kuin Romanian ja Moldovan sekoitus jossa on valmisteilla vallankaappaus. Harvinaisen oivaltava juoni kokonaisuudessaan. Kirjan nimi vaan on harhaanjohtava, rakkauskirjeillä oli loppujen lopuksi kovin vähän tekemistä itse tarinan kanssa.
Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus (The secret of Chimneys 1925) WSOY, suom. Kirsti Kattelus
Arvio: **** Hauska
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1925. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1925. Näytä kaikki tekstit
28.1.2010
28.9.2008
Mika Waltari: Jumalaa paossa
Tämä Waltarin esikoisjulkaisu on suorastaan huono. Se on tilaustyö merimieslähetykselle ja Waltari kirjoitti sen 17-vuotiaana. Siinä on 72 sivua ja sen lukemiseen meni alle tunti. En anna sille tähtiä, koska ei tämä ole varsinaisesti mikään teos.
Kirja on alleviivaava ja niin julkaisijalleen tehty kuin olla voi. Päähenkilö Aarne Tammi naureskelee äitinsä ja ihastuksensa "jumallilisuudelle" ja karkaa merille. Vietettyään neljä vuotta holtitonta merimieselämää, hän törmää Australiassa suomalaiseen mermiespappiin ja tulee uskoon. Hän palaa Suomeen ja alkaa kunnon elämän.
Kirjan alussa Waltari itse kommentoi kirjoittamistaan ja toteaa, että tilaajat halusivat poistaa kaiken elämän eli "aistillisuuden" hengen pois. Näin Waltari tekikin. Luulen kuitenkin, ettei tuo "aistillisuus" tässä mitään erityistä lisäjännitystä olisi merkinnyt.
En mitenkään tahdo väheksyä merimieslähetystä. Nykyäänhän he auttavat monia muitakin suomalaisia kuin vain merimiehiä ja minäkin olen monet kerrat nauttinut Hampurin merimieskirkon saunan löylyistä. Ehkä 1920-luvulla tällaiselle kirjalle oli tosiaan tilausta. Otettiinhan kirjasta kuitenkin ilmeisesti 3000 kappaleen painos.
Mika Waltari: Jumalaa paossa (1925) Suomen merimieslähetysseura
Arvio: * Huono
Kirja on alleviivaava ja niin julkaisijalleen tehty kuin olla voi. Päähenkilö Aarne Tammi naureskelee äitinsä ja ihastuksensa "jumallilisuudelle" ja karkaa merille. Vietettyään neljä vuotta holtitonta merimieselämää, hän törmää Australiassa suomalaiseen mermiespappiin ja tulee uskoon. Hän palaa Suomeen ja alkaa kunnon elämän.
Kirjan alussa Waltari itse kommentoi kirjoittamistaan ja toteaa, että tilaajat halusivat poistaa kaiken elämän eli "aistillisuuden" hengen pois. Näin Waltari tekikin. Luulen kuitenkin, ettei tuo "aistillisuus" tässä mitään erityistä lisäjännitystä olisi merkinnyt.
En mitenkään tahdo väheksyä merimieslähetystä. Nykyäänhän he auttavat monia muitakin suomalaisia kuin vain merimiehiä ja minäkin olen monet kerrat nauttinut Hampurin merimieskirkon saunan löylyistä. Ehkä 1920-luvulla tällaiselle kirjalle oli tosiaan tilausta. Otettiinhan kirjasta kuitenkin ilmeisesti 3000 kappaleen painos.
Mika Waltari: Jumalaa paossa (1925) Suomen merimieslähetysseura
Arvio: * Huono
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
