Tämä Waltarin esikoisjulkaisu on suorastaan huono. Se on tilaustyö merimieslähetykselle ja Waltari kirjoitti sen 17-vuotiaana. Siinä on 72 sivua ja sen lukemiseen meni alle tunti. En anna sille tähtiä, koska ei tämä ole varsinaisesti mikään teos.
Kirja on alleviivaava ja niin julkaisijalleen tehty kuin olla voi. Päähenkilö Aarne Tammi naureskelee äitinsä ja ihastuksensa "jumallilisuudelle" ja karkaa merille. Vietettyään neljä vuotta holtitonta merimieselämää, hän törmää Australiassa suomalaiseen mermiespappiin ja tulee uskoon. Hän palaa Suomeen ja alkaa kunnon elämän.
Kirjan alussa Waltari itse kommentoi kirjoittamistaan ja toteaa, että tilaajat halusivat poistaa kaiken elämän eli "aistillisuuden" hengen pois. Näin Waltari tekikin. Luulen kuitenkin, ettei tuo "aistillisuus" tässä mitään erityistä lisäjännitystä olisi merkinnyt.
En mitenkään tahdo väheksyä merimieslähetystä. Nykyäänhän he auttavat monia muitakin suomalaisia kuin vain merimiehiä ja minäkin olen monet kerrat nauttinut Hampurin merimieskirkon saunan löylyistä. Ehkä 1920-luvulla tällaiselle kirjalle oli tosiaan tilausta. Otettiinhan kirjasta kuitenkin ilmeisesti 3000 kappaleen painos.
Mika Waltari: Jumalaa paossa (1925) Suomen merimieslähetysseura
Arvio: * Huono
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti