Jo Nesbø: Lepakkomies

Lainasin tämän koska kaikki hehkuttaa nyt tätä Nesbøøta. Ajattelin lisäksi aloittaa ensimmäisestä kirjasta, jotta pääsisin heti jyvälle mistä on kyse. Voi olla että Nesbø on kehittynyt vuosien varrella paljon ja että hän on nyt hyvä kirjailija, mutta on vaikeaa kuvitella että tämän kirjan avulla olisi mitään suurta läpimurtoa koskaan tehty.

Kirja muistutti paljon Lehanen kuvaamaa maisemaa Bostonista: suurkaupunki kaukana täältä, aseita, säännöt eivät päde poliiseihinkaan... Uskottavuudessa oli kyllä paljon hakemista: norjalaispoliisi lähetetään Sydneyhin ja sopivan tilanteen kohdalla hänelle annetaan ase, eikä edes jatkuva kännissä olo estä aseen hallussapitoa ja käyttämistä.

Juonessa oli muutama kohtaus, jotka koin aivan turhiksi, esim. millä logiikalla Harry menee krikettibaariin haastamaan riitaa korstojen kanssa. En löytänyt teolle mitään järkevää syytä etukäteen. Jälkikäteen se tietenkin naulitsi Andrewin sairaalaan ja paljasti tietoja mahdollisesta murhaajasta. Epäloogista joka tapauksessa.

Jo Nesbø: Lepakkomies (Flaggermusmannen 1997) Like, suom. Outi Menna
Arvio: ** Epäuskottava

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Tämä vasta oli hämmentävä nykykirja. Kerronta liikkui monessa eri ajassa kuten nykyään on tapana eikä aina oikein tiennyt kuka oli kertoja. Samalla moni salaisuus jäi kirjan lopussa paljastamatta enkä ole enää edes ihan varma kuinka kirjan päähenkilöiden lopussa kävi. En myöskään tiedä aiheuttiko odottamattomat tapahtumat luonto itse vai joku muu voima. Hämmentävää.

Kirja avaa ikkunan trekkaamisen ja backbackersien maailmaan. Samalla voi miettiä millaisen jalanjäljen me kotona, matkalla tai luonnossa jätämme jälkeemme.

Johanna Sinisalo: Linnunaivot (2008) Teos
Arvio: **** Kannattaa lukea