11.3.2012

Tuomas Vimma: Raksa

En nyt väitä, että tämä olisi hyvä kirja. Se on silti niin hyödyllinen, että se kannattaa lukea ja niille joille tämä ei ole hyödyllinen, tämä on hauska!

Kirja käsittelee rakentamisen tilaa Suomessa, kohdistaen huomion erityisesti saneeraus-bisnekseen Helsingissä. Jo pelkkä sana "saneeraus" on vähän epäilyttävä. En tiedä mistä se johtuu, mutta minusta sana "korjaus" on parempi kun puhutaan suurista muutoksista ja "remontti" kun puhutaan pienestä pintaremontista. Jos mainitaan sana "saneeraus" niin ajattelen välittömästi vilunkipeliä.

Kirja valottaa hiukan tapoja, joilla erilaiset vilunkifirmat sitä vilunkia harrastavat. Hyvä uhri on asiaatuntematon, hyväuskoinen, halvinta urakoitsijaa hakeva "kertarakennuttaja". "Rakennuttaja" on tässä yhteydessä aika iso sana kun tilaaja on pihalla kuin lumiukko.

Mutta jos aiot rakennuttaa omakotitalon, teettää remontin tai korjauttaa autotallin katon, niin kannattaa lukea tämä. Niille rakennusalan ammattilaisille, jotka jo tuntevat nämä systeemit niin kirja on muuten vaan hauska tarina omalta alaltamme!

Tätä voi käyttää myös oppikirjana, jos aikoo ruveta harrastamaan kuittikauppaa tai diilaamaan jugoslavialaisia työmiehiä Suomeen.

Tuomas Vimma: Raksa (2011) Gummerus
Arvio: *** Hyödyllistä(kö?)

4.3.2012

Henning Mankell: Likainen enkeli

Haluaisin lukea Mankellilta uusia kirjoja Wallanderista, mutta koska niitä ei ole niin tyydyn sitten niihin Mankelleihin, jotka julkaistaan. Toisaalta Mankell saattaa olla ihan turhaan hyvän dekkaristin maineessa, ehkä hän jo ansaitsisi myös hyvän kirjailijan tittelin. Nämä ei-dekkarit ei ole ihan huippuja, mutta ihan hyviä.

Tarina oli mielenkiintoinen, mutta toivoisin tehtävän lisää historian tutkimusta, jotta voitaisiin selvittää kuka Maputon ruotsalainen veronmaksaja oikein oli oikeasti. Hienon tarinan Mankell on kuitenkin rakentanut pienen kehystarinan pätkän ympärille.

Henning Mankell: Likainen enkeli (Minnet av en smutsig ängel 2011) Otava, suom. Kari Koski
Arvio: *** Ihan jees

Kalle Päätalo: Myrskyn jälkeen

En usko että Päätalo tajusi itse miten huonosti kirjoitti ajoittain. Koillismaa-sarjan alku oli hyvä, mutta tämä neljäs osa ei tarjoa ainakaan naislukijalle enää mitään kiinnostavaa.

En kiellä etteikö elämä selkosella sodan jälkeen ollut juuri sellaista kuin Päätalo kuvaa, mutta vain katsottuna sodan käyneen miehen näkökulmasta. Naisnäkökulmaa yritetään tuoda esiin, muttei kovin uskottavasti.

Kaikki nais-hahmot jäävät ohuiksi. Heillä on ominaisuuksia, mutta yleensä vain muutama:
-Irja Mäkinen: itkuinen, heikko
-Elma Sammalsuo: luotettava, kaiken kestävä
-Hilja Sääskilampi: yksinkertainen, hyväuskoinen
-Ahma-Juuson Iita: ovela.

Päätalo kirjoitti miehistä miehille ja naiset jäävät tarinoissa vain taustalle!

Kalle Päätalo: Myrskyn jälkeen (1965) Gummerus
Arvio: ** Melkein huono