Matti Rönkä: Levantin kyy

Viktor Kärpän toimet alkaa olla jo vähän sillä rajalla, että onko hänestä ylipäätään dekkarin päähenkilöksi. Tietenkin pientä laittomuutta saattaa esiintyä, mutta vain kahdesta syystä: jos on ihan pakko tai jos lain noudattaminen kyseisessä kohdassa olisi ihan typerää. Tähän voisi todeta, että suomalaisen moraalin mukaan lain noudattaminen olisi näissäkin tapauksissa järkevää, mutta venäläisen mittapuulla ihan turhaa.

Tarina on samanlainen kuin muissakin Kärppä-kirjoissa. Tarinoiden samankaltaisuus alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Loppuratkaisusta voisi päätellä, että lisää näitä ei tule tai ainakin tyyli tulee muuttumaan radikaalisti.

Matti Rönkä: Levantin kyy (2013) Gummerus
Arvio: *** Vähän turha

Tapani Bagge (toim.): Taksi - 14 dekkaria kumijalasta

Saadaan viihdyttävää lukemista kun 14 kirjailijaa kirjoittaa novellin samasta aiheesta. Ihmettelen vaan suuresti sitä sovinistista lähestymistapaa, jolla mukaan on otettu vain miehiä.

Moni tarina muistutti rakenteeltaan niitä tv-pätkiä, joita 1980-luvulla näytettiin "Alfred Hitchcock esittää" -otsikon alla: jännä tarina , joka loppuessaan onkin täysin arvaamaton ja vielä vähän pahempi. Monessa tarinassa oli keskenään samoja teemoja, mutta se on kai ymmärrettävää kun pääotsikko on noinkin rajaava.

Yksi parhaista tarinoista oli Seppo Jokisen "Miljoonatippi", joka kertoi vuodenvaihteesta 2049-2050 ja komisario Koskisen lapsenlapsesta. Kuuluisimpien kirjoittajien (Rönkä, Jokinen, Sipilä ja Kilpi) erottuivat edukseen, mutta Nykäsen "Katoamistemppu" jäi aika ohueksi.

Tapani Bagge, Markku Ropponen, Seppo Jokinen, Harri Nykänen, Jarkko Sipilä, Matti Rönkä, Juha Numminen, Tuomas Lius, Kari Häkämies, Eppu Nuotio, Antti Tuomainen, Marko Kilpi, Max Manner, Henry Aho: Taksi - 14 dekkaria kumijalasta (2012) Crime time
Arvio: **** Nopeasti luettu

Matti Rönkä: Isä, poika ja paha henki, Tuliaiset Moskovasta, Väärän maan vainaja

Ei varmaan pitäis lukee näitä dekkareita tälleen putkeen kun ne alkaa vähän puuduttaan. No nää olikin nyt sitten tässä.

Viktor Kärppä on dekkarin päähenkilönä hyvin omalaatuinen. Loppujen lopuksi kuitenkin hyvin moraalinen ja oikeudenmukaisuutta hakeva. Nyt kun perheessä on jo kaksi "lasta" sekin vaatii Kärpältä hiukan erilaista suhtautumista rikollisuuteen. Silti Kärppä elää ihan eri maailmassa kuin tällainen helsinkiläinen perusinsinööri. Maantieteelliset paikat ja tapahtumapaikat (rakennustyömaat) on sinällään hyvinkin tuttuja, mutta silti ihan eri maailmasta. Ei minun Helsingissäni lunta kipata mihin sattuu tai rakennustyömaalta varasteta työkaluja vain siitä syystä että se on mahdollista.

Seuraavaa kirjaa odotellessa!

Matti Rönkä: Isä, poika ja paha henki(2007) Gummerus
Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta (2009) Gummerus
Matti Rönkä: Väärän maan vainaja (2011) Gummerus
Arvio: ** Liikaa Rönkää

Risto Raitio (toim.): Kultainen peura

Tällaiset ketjuromaanit tulisi kieltää. Kukin kirjailija on halunnut tehdä omalla osuudellaan jotain mieleenpainuvaa ja kirja pursuaakin epäjohdonmukaisuuksia ja täysin itsestään selvien asioiden huomiotta jättämistä.

Kaiken huipuksi kirjassa kohtaavat Jansson, Takamäki, Koskinen ja Kallio. Lisäksi Jarkko Sipilä esiintyy kahdessakin kohtaa (tosin ensimmäisellä kertaa Zipilänä) ja Matti Rönkäkin esittää itseään. Viktor Kärppää olisi ollutkin hankala sotkea juoneen. Oli se jo sen verran sekava!

Kannattaa jättää lukematta!

Risto Raitio (toim.), Anja Angel, Tapani Bagge, Paul-Erik Haataja, Seppo Jokinen, Marcus Karppi, Pentti Kirstilä, Wexi Korhonen, Leena Lehtolainen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Jouko Raivio, Matti Rönkä, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara, Sirpa Tabet: Kultainen peura (2004) Loisto
Arvio: * Luokaton

Matti Rönkä: Ystävät kaukana

Kirjan aluksi Viktor elää onnellisena Marjansa kanssa puutalossa Tapanilassa ja bisneksetkin sujuvat. Joku kuitenkin haluaa Viktorin kaikki liiketoimet. Alkaa mieletön jahti rajan yli Sortavalaan, jossa Viktor tapaa parhaan ystävänsä Karpovin, nykyisen vihollisensa.

Kirjan henkilöt ja tilanteet ovat luultavimmin keksittyjä, mutta ne voisivat olla vaikka mistä maailmanluokan vakoilujännäristä. Siihen malliin Viktor käyttää koodisanoja ja hävittää radioita. No, Viktorillahan on kavereita vaikka missä ja lopuksi hän "voittaa" sotansa. Tähän venäläiseen "kaverin karkoittamiseen" kuuluu kuitenkin, että Viktor lupaa pitää huolta entisen parhaan ystävänsä isovanhemmista kun Karpov kerran itse estyy tekemästä sitä "karkotuksensa" takia.

Rönkä kirjoittaa vähän nykäsmäiseen tapaan sankarista, joka on "pahis", mutta jolla on kuitenkin moraali ja joka tekee rikoksiaan tiukoissa moraalin asettamissa rajoissa. Korhonen (poliisi) taas on hyvä ystävä juuri niin kuin roisto ja poliisi vain voi.

Matti Rönkä: Ystävät kaukana (2005) Gummerus
Arvio: *** Tasaisen varmaa Rönkää

Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli

Röngän hahmo, Viktor Kärppä, kulkee koko ajan lain ja järjestyksen rajalla. Välillä poiketen myös rajan toiselle yli, mutta silti Kärppä ei ole pahis, päinvastoin. Hän auttaa sukulaisiaan ja muita inkeriläis-maahanmuuttajia käytännön asioissa. Ketä tahansa hän auttaa rahasta.

Kärppä on myös filosofi. Hän on toisaalta suomalainen, mutta näkee yhteiskuntamme myös ulkopuolisen silmin. Kirjan loppupuolella, käydessään Pietarissa Primorskajalla, hän nostaa esille ajatuksen, että Venäjällä elämä on helpompaa kuin Suomessa. Sitä ajatustahan meidän suomalaisten on vaikea niellä. Kärppä ajattelee näin: "Tehdä kyselemättä töitä, olla huolehtimatta ja ajattelematta liikaa. Olla kuin kotonaan." Siitä seuraa välttämättä ajatus siitä, että miksi elämä Suomessa on niin paljon vaikeampaa. Itse ajattelen sen niin, että Venäjällä tarmosta menee suurempi osa selviytymiseen. Silloin ei jää niin paljon energiaa miettiä ilmastonmuutosta, kehitysmaita ja terrorismin vastaista sotaa.

Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli (2003) Gummerus
Arvio: *** Vähän mitäänsanomaton

Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies

Kirja olisi varmasti ollut parempi lukukokemus, jos en olisi tiennyt että kirjoittaja on Yleisradion uutisten lukija. Jos olisin ko. kirjailija niin kirjoittaisin salanimellä ja jos olisin ko. kirjailijan kustantaja, jättäisin kirjoittamatta uutistenlukija-yksityiskohdan kirjan etuliepeeseen.

Päähenkilö on Suomessa toimiva, venäläis-suomalainen "asioiden hoitaja", Viktor Kärppä. Hiukan epämääräinen työnkuva ja ystäväpiiriin kuuluu hiukan epämääräisten tyyppien lisäksi myös poliiseja. Tarina toimii, mutta jotkut kehyskertomukset tuntuvat vähän liiankin sopivilta tilanteeseen. Toisaalta, jos on kerran kirjoittamassa kirjaa fiktiivisistä hahmoista, miksei keksisi sopivia yksityiskohtia.

Olen täysin varma, että en ole ennen lukenut Röngän kirjoja, mutta yksi kohta oli kummallisen tuttu. Päähenkilö Viktor ajelee pitkin lapsuus-kotikaupunkinsa Sortavalan katuja ja etsii tuttuja kasvoja. Sitten hän tajuaa että etsii väärän ikäisten ihmisten kasvoja. Kaikki hänen lapsuudentuttunsa ovat tietenkin jo keski-ikäisiä niin kuin Viktorkin. Tietysti tämä kokemus voi sattua monellekin ihmiselle, mutta luulen että kyse on tahattomasta plagioinnista. Vielä pitäisi muistaa, missä kirjassa tällainen kohta oli.

Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies (2002) Gummerus
Arvio: ** Vähän pliisu