13.4.2011

Cathleen Miller: Aavikon kukka

Kirja kertoo Waris Dirien elämästä ja perustuu Warisin muistikuviin. Sen kun pitää mielessä niin monet ristiriitaisuudet ei niin haittaa. Onhan se silti jännittävä tarina kuinka paimentolaistyttö karkaa ennen naittamistaan (vaihtoa viiteen kameliin), muuttaa ensin kaupunkiin ja siitä sitten Lontooseen. Neljän vuoden päästä hän jää yksin Lontooseen ja alkaa malliksi.

Dirien tarina on kaunis kuvaus Somalian paimentolaiskultturin hienoista puolista, jotka me suomalaiset usein unohdamme. Sota on tietenkin muuttanut tuon tilanteen kaikien osalta sielläkin. Dirie nostaa esille ko. kulttuurista myös pimeät puolet: tyttöjen ympärileikkaamisen ja pakkoavioliitot.

Nämä teemat ovat erittäin tärkeitä, mutta tarina itsessään on jotenkin ohut.

Cathleen Miller: Aavikon kukka (Desert flower 1998) WSOY, suom. Riitta Toivanen
Arvio: ** Epäuskottava tarina

Francesca Marciano: Matka kuvien taakse

Kirjan päähenkilö joutuu puolipakolla lähtemään Afganistaniin lehtitoimittajan valokuvaajaksi. Aihe on vaikea: tyttölasten pakkoavioliitot ja niiden seuraukset. Kirja on romaani, joten välillä mennään aika koomisiinkin tilanteisiin. Heti alussa koomista on turvallisuus-kurssi, joka toimii kuin kesäleiri: yhdessä koettu kauhu yhdistää kaikkia. Voi olla että tuollaisia kursseja on oikeasti käytävä, mutta tuskin ne ihan tuollaisia on.

Kirjan ehkä kantavin ajatus on Marian kaipuu Afganistaniin heti kun joutuu pois sieltä. Vaikka olosuhteet ja kaikki on kamalaa niin silti kaipuu jää. Tunnen itse samanlaista Intiaa kohtaan. En unohda rottia, spitaalisia tai kamalia vessoja, mutta silti mielessäni on koko ajan ajatus paluusta...

Kirja kertoo Kabulin kaoottisesta tilanteesta ja olosuhteista Afganistanista joita ei hyväksyttäisi missään muualla, mutta siellä ne vaan vallitsevat vuodesta toiseen eikä "kukaan tee mitään".

Francesca Marciano: Matka kuvien taakse (The end of manners 2007) WSOY, suom. Irmeli Ruuska
Arvio: *** Ihan hyvä

Cate Tiernan: Night's child

Kirjassa tapahtui suunnilleen yhtä paljon kuin neljässätoista aikaisemmassa yhteensä. Tapahtumat alkaa muutamaa vuotta edellisen osan loppumisen jälkeen, mutta hyppäävät äkkiä 15 vuotta myöhemmäksi.

Kirjan kertojat ovat Morgan ja Morganin tytär Moira. Moira käy läpi samanlaisia asioita kuin Morgan kävi teininä ja jotka ovat loppujen lopuksi samoja kuin kaikilla muillakin. Noita-initaatio on samanhenkisessä roolissa kuin ripillepääsy luterilaisessa maailmassa. Tämä on myös Tiernanin Sweep-maailman yksi ärsyttävä piirre. Noita-yhteisö on olevinaan jotain ihan muuta kuin normaali-maailma, mutta Tiernan on luonut siitä eräänlaisen peilimaailman, jossa kaikelle on vastaavuus.

En nyt rupea juonta tässä enempää spoilaamaan, mutta kirja kertoo ehjän tarinan alusta loppuun ja voisi sopia luettavaksi myös ihan sellaisenaan ilman alkuosia.

Cate Tiernan: Night's child (2003) Puffin Books
Arvio: **** Itsenäinen teos