31.8.2009

George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos - Tulen ja jään laulu - osa 2

Nyt mä taas spoilaan kaikilta tän juonen, mutta älkää lukeko jos se on kriittistä.

Tässä ei oikein päästy mihinkään edelisen kirjan jälkeen: Sansa edelleen Kuninkaansatamassa "vankina", Arya edelleen hukassa, Catelyn sivussa melkein kaikesta, Lannisterit linnassa ja Robb taistelemassa. Ainoastaan Bran ja Rickon ovat karussa toisin kuin ekan kirjan lopussa ja Jon on soluttautunut vihollisleiriin.

Kirjassa tuhottiin ja poltettiin kaikenlaista. Erityisesti minua kosketti Talvivaaran polttaminen ja mestari Luwinin kuolema. Olin koko ajan ajatellut Talvivaaraa turvasatamana, johon kaikki voivat palata rauhassa. Toisaalta Tyrionin juoni hyökkääviä laivoja vastaan oli nerokas, ketju ja elovalkea, vaikkakin erittäin tuhoisa hyökkääjille. Tuota taistelua, mutta myös muitakin, haittasi koko ajan se että kaikki vaihtavat puolta ihan miten sattuu ja siitä syystä voimasuhteet voivat vaihtua täysin päättömästi.

Theresita totesi ykkös-osan kommenteissa, että Martin ei säästele hahmojaan. Väkeä kuoli ku pipoa taas, varsinkin lopussa, mutta jos oikeen alkaa miettimään ni kaikki keskeiset jäi kuitenkin henkiin: Starkin kaikki lapset, Catelyn, Cersein kaikki lapset, Lannisterin kaikki kolma sisarusta, Daenerys. Kyllä siinä sitä porukkaa on ihan riittävästi vielä muutamaan kirjaan. Martinilla on lisäksi tapana esitellä koko ajan mieletön määrä uusia henkilöitä. Esim. Theon Greyjoy oli ekassa osassa vaan sivuhenkilö ja tässä jo paljon isommassa roolissa. En muista että ekassa osassa olisi kertaakaan mainittu, että hän oli ollut kasvattina Talvivaarassa. On tietty voitu mainita. Joka tapauksessa asia tuli minulle vähän puun takaa. Muutama muukin asia oli minusta hiukan vedetty sivusta esiin. Tällä tarkoitan sitä, että aivan kuin Martin keksisi parempia juonikuvioita jo julkaistuaan edellisen kirjan. Mikään ei ole varsinaisesti ristiriidassa edellisen kanssa, paitsi ihan vähän henkisesti.

Lähden tästä kirjastoon hakemaan "Miekkamyrskyn" ekaa osaa...

George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos - Tulen ja jään laulu - osa 2 (A clash of kings 1999) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Mitäänsanomaton

25.8.2009

Anne B. Ragde: Berliinin poppelit

Kirja oli tosi hyvä. Juonen rakentelu oli mehevä: vanha äiti joutuu sairaalaan ja lapset "kerääntyvät sairasvuoteen ympärille". Aikamiespojalla on ihmettelemistä, kun Tanskasta saapuu homo veli ja tämän kumppani, oma aviottomana syntynyt kaupunkilaistytär ymmärtää sikalan pitoa ja uskovainen hautausurakoitsija-velikin saapuu hoitamaan asioita. Odotin suurta yhteentörmäystä, mutta sitä ei tullutkaan. Tuli vain leppoisa jouluaattoilta vanhan äidin kuoleman jälkeen, jolloin paljastuu, että poikien "isä" onkin jotain ihan muuta. Ja ilmeisesti homo hänkin...

Helmikuussa mainitsin Fossumin kirjan yhteydessä, että toivottavasti Tanja Teva ei ole suomentanut niitä lisää, mutta ilmeisesti Tevakin on kehittynyt. Tämä oli jo ihan hyvä suomennos. Ainoa asia joka jäi siitä kaihertamaan oli termi "puolikas pullo". Suomeksi se tarkoittaa pulloa, jossa on puolet jäljellä eikä täyttä pulloa, jonka tilavuus on vain puolet jostain "kokonaisesta" pullosta. Teva käytti sitä jatkuvasti tässä merkityksessä tyyliin "haki kaupasta puolikkaan pullon". Eihän kaupassa nyt sentään vajaita pulloja myydä, edes Norjassa, kai.

Anne B. Ragde: Berliinin poppelit (Berlinerpoplene 2004) Tammi, suom. Tanja Teva
Arvio: **** Mahtava

18.8.2009

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu - osa 1

Kirja oli metka sekoitus kaariutriomaista keski-aikaa ja psykedeelistä fantasiaa.

Kirjassa on nimensä mukaan menossa "valtaistuinpeli", jossa kruunua tavoittelee hallitsevan kuninkaan poika ja veli ja kruunusta haaveilee aiemman hallitsijan poika ja tytär. Päähenkilöt ovat Talvivaaran Starkeja, joiden tunnus on "Talvi on tulossa". Osuva lause juuri nyt, kun alkaa illat viiletä. Talvivaara on hauska nimi tässä yhteydessä, mutta eihän suomentaja voinut tietää tulevan nikkelikaivoksen nimeä.

Kirjan maailmassa on ritareita ja kuninkaita, mutta myös hurjasusia ja jumalmetsiä. Minusta on kiehtovaa, että Starkit palvoivat juuri metsissä asuvia jumalia.

Kun kirjaa oli vielä kolmasosa jäljellä, tajusin ettei loppuosa kirjasta voi enää millään riittää sitomaan kaikkia avattuja langanpäitä yhteen. No kirjoja on vielä useita jäljellä ja kai ne on vaan yritettävä saada kirjastosta mahdollisimman pian.

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu - osa 1 (A game of thrones 1996) Kirjava, suom. Satu Hlinovsky
Arvio: *** Täytyy saada lisää

10.8.2009

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa

Kirjan minä-kertoja on kuumista aalloista kärsivä Heleen, jonka äiti sairastuu dementiaan. Heleen hajoaa ennen pitkää melkein kokonaan. Varsinkin kun huomaa, että hänen 16-vuotias tyttärensä on rakastunut kolmen pienen lapsen isään vapaaehtoistyöpaikassaan.

Heleen kuvailee hienolla tavalla sitä epätoivoa, jonka kokee sairaan äitinsä hoitamisesta ja kaikkien tämän asioiden hoidosta. Ilmeisesti terveydenhuoltojärjestelmä Hollannissa on hyvinkin samanlainen kuin Suomessa ja kärsii aivan samoista ongelmista: työvoimapula, liian vähän resursseja, ulkoilun ja vaippojenvaihdon vähyys vanhuksilla. Eutanasiakaan ei taida olla ihan läpihuutojuttu edes Hollannissa, ainakaan dementia-potilailla.

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa (Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor 2006), suom. Titia Schuurman
Arvio: *** Vaihdevuosi-ikäisille naisille ja muillekin

8.8.2009

Amin Maalouf: Samarkand

Kirja alkaa persialaisen tiedemiehen ja runoilijan tarinalla. Omar Khaijam syntyi 1000-luvulla ja oli mukana ajan poliittisissa pyörteissä vaikka yrittikin pysyä niistä erossa. Omar kirjoitti nelisäkeitään (fiktiiviseen?) kirjaan, joka säilyi 1900-luvulle asti. Amerikkalainen Benjamin O. Lesage on kirjan minä-kertoja, joka monen mutkan kautta saa ko. käsikirjoituksen käsiinsä kunnes se uppoaa Titanicin mukana.

Juoni oli muuten hieno ja hyvin rakennettu, mutta tuo Titanic-juttu lopussa oli vähän liikaa ja epäuskottavaa.

Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla islamin historiasta ja merkkihenkilöistä. Vaikka kirjan tarina sinänsä on satua, niin kehys on historiaa. Tämä sai minut miettimään esim. Persian historiaa ihan uudella tavalla. Pitäisiköhän siitäkin aiheesta ottaa pieni teema-aihe kuten keväällä oli Afganistan. Ainakin Jaakko Hämeen-Anttilan "Runoilijan elämä" voisi olla hyvä kirja juuri tästä aiheesta.

Amin Maalouf: Samarkand (Samarcande 1988) Gummerus, suom. Annikki Suni
Arvio: ***** Merkittävä

2.8.2009

Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa

Tämä kirja herätti jälleen kysymyksen Haydenin tarinoiden autenttisuudesta. Miten voi kirjoittaa näin paljon kirjoja ja samalla kokea niin paljon josta sitten kirjoittaa. Luulisi ajan loppuvan kesken. Totuus taitaa kuitenkin olla, että Hayden julkaisee uusia kirjoja aika harvoin, vain 11 kirjaa 25 vuodessa. Niistä vaan puhutaan niin paljon, että sitä kuvittelee, että kirjoja tulee ihan liukuhihnalta.

En ole koskaan sen enempää miettinyt, insinööri kun olen, että miten erityisluokka toimii ja mihin sillä pyritään. Tämä kirja avasi sellaisen näkökulman, että erityisluokassa pyritään saamaan oppilaat tilanteeseen, jossa he voivat siirtyä normaaliin opetukseen tai toisaalta kartoittaa heidän ongelmiaan ja löytää heille paras mahdollinen oppimisympäristö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kyllä noin vuoteen 1983 ja erityisluokkienkin maailma on varmasti muuttunut siitä.

Tuttu professori Tampereelta sanoo nättejä, värikkäitä ja animoituja FE-malleja "insinööripornoksi". Tämä on kyllä sitten "psykologia-pornoa". Näyttävää ja helppoa ymmärtää, tuloksia saadaan ja ongelmat ratkeavat.

Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa (Just another kid 1988) Otava, suom. Seppo Raudaskoski
Arvio: *** Popularistista psykologia-pornoa