28.6.2011

Jarkko Sipilä: Muru

Löysin tämän ihan sattumalta Best seller -hyllystä. Luin samantien ja siinä saattoi taas jäädä jotain taloustöitäkin tekemättä. Jos kerran tunnen tarvetta lukea kirjan samantien niin kai se sitten on hyvä kirja.

Tämä ei ollut enää niin kliseinen kuin aikaisemmat: karhyryhmä ei tullut koska ei ehtinyt, mutta jackbauer-tyyppi ja voima-avain olivat entisellä paikallaan. Flashbang sen sijaan oli tainnut jäädä kotiin.

Kaiken kaikkiaan juoni kertoi tavasta jolla yhteiskunta jättää kaikki hetteille, jotka eivät osaa pitää tarpeeksi puoliaan. Antaisivat joskus Takamäen kirjoittaa hallitusohjelman niin voisi tulla vähän erilaista jälkeä!


Jarkko Sipilä: Muru (2011) Crime Time
Arvio: **** Taas meni yhdeltä istumalta

Agatha Christie: Lordin kuolema

Nyt on kyllä pakko pitää Agatha Christie -tauko. Tääkin on varmasti ihan hyvä kirja, mutta liika on vaan liikaa. Kaikki menee niin kuin ennenkin: murha, Poirot viisastelee, harhautuu, syyllinen on selvä, Poirot miettii, todistaa jonkun ihan muun murhaajaksi ja Hastings ihmettelee...

Agatha Christie: Lordin kuolema (Lord Edgware dies 1933) WSOY, suom. Eila Pennanen
Arvio: * Samaa

18.6.2011

Agatha Christie: Vaarallinen talo

Kunnianhimoinen tavoitteeni lukea kaikki Christiet saattaa olla hiukan liian optimistinen. Nämä alkavat pikkuhiljaa jo kyllästyttämään. Toisaalta tässäkin oli tosi nerokas juoni, joten ehkä lukemalla näitä vähän harvemmin voisi päästä joskus loppuunkin.

Tässä oli monia Christien tai ainakin Poirotin kliseitä: rajattu määrä epäiltyjä, lopussa kaikki kootaan paljastamaan lopullinen ratkaisu puhumattakaan Poirotin kyvystä tehdä johtopäätöksiä ihan pientenkin yksityiskohtien perusteella.

Agatha Christie: Vaarallinen talo (Peril at End House 1932) WSOY, suom. Kirsti Kattelus
Arvio: *** Pliisu

Kapteeni Leo Rainio: Keisarin tekohampaat

Kirja on varsinainen seikkailuromaani. Siinä seikkailevat Jussi Kiho ja Onni Piukkanen. Kirja alkaa kännireissulta Pariisissa ja päättyy Abessinian kautta Turkuun. Siinä tehdään kolme vallankumousta ja ruumiita tulee ihan Steven Seagalin hengessä.

"Tekohampaat" on Armas J. Pullan ja Mika Waltarin yhdessä kirjoittama seikkailukirja. Kirja on kirjoitettu jo 1930-luvulla ja on hämmentävän nykyaikainen. Suurin ero miksei se voisi olla nykypäivänä kirjoitettu on rasismi. Kirjassa kerrotaan juutalaisesta, jonka nenä saattoi mittasuhteistaan päättäen vainuta pienimmätkin ansiomahdollisuudet sadan kilometrin säteellä. En voi edes kirjoittaa tähän mitään lainausta siitä miten afrikkalaisia kuvataan. No, kirja on aikansa kuva ja sille ei enää voi mitään. Kirjan nykyaikaisuutta kuvaa myös Piukkasen kommentti: Taivas varjelkoon, millainen mylly siellä on käynnissä.

Kirja löytyi Pasilan kirjavarastosta ja siitä löytyi sivulta 47 lapsuudesta tuttu kirjaston kirjojen kommentti: "Katso sivu 128" ja sivulla 128 "Älä ole utelias". Sen perään oli eri käsialalla lisätty "Hah hah. Oliks toi olevinaan joku hyvä vitsiki?" Ensimmäiset kaksi kommenttia oli kirjoitettu käsialalla, jollaista käyttävät eläkeikäiset nykyään... Toisaalta tuo kolmas kommentti on sikäli samaa sarjaa vessakirjoitusten kanssa, että kommentoidaan jonnekin jotain, mutta alkuperäisen kommentin kirjoittaja ei välttämättä ikinä näe vasta-argumenttia.

Kapteeni Leo Rainio: Keisarin tekohampaat (1931) Gummerus
Arvio: *** Hauska

5.6.2011

Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin

Tapahtuu murha ja siitä saadaan ilmoitus heti sen tapahduttua jonkinsortin spiritistisessä istunnossa. Siinä sitten poliisi ja epäillyn tyttöystävä tahoillaan selvittelevät asiaa ja vihjeitä saadaan vaikka kenen syyllisyydestä. Lopuksi sitten se, jota ei ole varsinaisesti edes epäilty kertaakaan, osoittautuu syylliseksi.

Mietin että kun Christie kerran kirjoitti niin paljon niin seassa, on muutama tosi huippu, muutama tosi huono ja sitten tätä keskitasoa on paljon. Ja melkein millä tahansa muulla mittapuulla tämäkin olisi huippua, mutta Christielle on pakko rakentaa uusi asteikko!

Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin (The Sittaford mystery 1931) WSOY, suom. Anu Niroma
Arvio: *** Perus-Christietä

Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla

Odotan Lehanelta aina suuria. "Menneisyyden ote" ja "Suljettu saari" on huippuja, mutta tämä kaikki muu... Vähän parempia kuin Slaughterit mutta samalla tavalla väkivaltaisia ja toisaalta käsittämättömiä oikean ja väärän suhteen.

Saako raiskaajan hakata? Saako Osaman tappaa? Mielestäni kaikki ansaitsevat oikeudenkäynnin. Jos lainsäädäntö on sellaista kuin se Yhdysvalloissa on (viittaan siis tilanteeseen, jossa todisteita ei saa käyttää oikeudessa kun ne on "väärin" hankittu), saattaa jollekin tulla mieleen käyttää omankäden oikeutta, mutta sille ei ole olemassa mitään oikeutusta.

Minulla on erilainen käsitys monesta oikeudellisesta asiasta Lehanen hahmojen kanssa, mutta sen lisäksi en ymmärrä Kenzien ansaintalogiikkaa: Jos on kerran yksityisetsivä niin pitäisi keskittyä hommiin, joista maksetaan eikä siihen mikä kiinnostaa. Ainakaan jos pitää vielä itse maksaa muille postaamisesta...

Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla (Prayers for rain 1999), suom. Heikki Karjalainen
Arvio: ** Epäuskottava