29.7.2009

Richard Yates: Revolutionary Road

Tunnustan nyt heti alkuun etten tiennyt kirjasta paljon mitään kun sen varasin. Alussa menikin pitkään ennen kuin tajusin mistä kirjassa on kyse: unelmista ja jollain tavalla niin tutuista tilanteista. Lopussa vielä Aprilin itsemurha päättää kirjan niin sopivan epä-amerikkalaisesti.

Monet kirjassa kuvatut tunteet (varsinkin Frankin) ovat karmivan todellisia, voivatko ihmiset olla todella noin laskelmoivia. Frankin työpaikka on jotenkin niin totta. Hän vaan on siellä ja koettaa näyttää tarpeelliselta. Kun hän sitten kerrankin puolileikillään tekee jotain, siitä tuleekin menestys.

Hahmoista paras oli John Givings, paranoidi skitsofreenikko, joka sanoi aina asiat suoraan eikä esittänyt mitään.

Muutama käytännön seikka minua tietenkin vaivasi: ryypättiinkö keskiluokkaisessa perheessä todella joka ilta enemmän tai vähemmän ja aina drinkkejä eikä esim. kaljaa. Toinen kysymys oli raskaana olevien naisten alkoholin juonti ja tupakan poltto. Ainakaan April ei vähentänyt kumpaakaan tultuaan raskaaksi. Ehkei silloin tietoa ollut niin paljon, mutta herää myös kysymys, että liioitellaanko meille noita haittoja...

Richard Yates: Revolutionary Road (Revolutionary Road 1961) Otava, suom. Markku Päkkilä
Arvio: **** Taitaa olla klassikko

24.7.2009

Maarit Verronen: Normaalia elämää

Kirjassa oli kivoja ja lyhyitä tarinoita normaalista elämästä. Kaikkein terävimmätkin tarinat olivat jotenkin pliisuja, laimeita.

Tarina tohelosta hammaslääkäristä oli kyllä sillä tavalla karmiva, että taidan ensi kerralla hammaslääkärissä pelätä vielä vähän enemmän. Tarinassa on kömpelö hammaslääkäri, jolla taitava ja tunnettu hammaslääkäri testasi hammashoitajia. Potilaista viis!

Tarina restauroijista oli myös hyvä. Siinä olisi toivonut vähän enemmän jatkoa. Jotkut muutkin tarinat päättyivät vähän liian nopeasti.

Maarit Verronen: Normaalia elämää (2009) Tammi
Arvio: ** Laimea

Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma

Tämä kirja on kirjoitettu vasta kun pääosa Anna- ja Emily-kirjat oli jo julkaistu. Aika tuntuu hassulta. Eihän Montgomeryn kirjoissa ole autoja, eihän. Sääli, että tämä käänettiin vasta nyt. Olisin varmasti pitänyt tästä 10-vuotiaana ;-)

En voi olla vertaamatta tätä jatkuvasti Anna- ja Emilia -kirjoihin. Kirja sisältää yhden viitauksen aivan suoraan Runotyttöihin: "Lesleyt ovat Harmonyssä kuin Murrayt Blair Waterissa" tai jotain sinne päin. Toisaalta teemat ovat hyvin samankaltaisia: Marigold on puoliorpo (Anne ja Emilia orpoja), tiukka isoäiti (Emilian Elisabeth-täti), mielikuvitusmaailma ja -ystävät (Anna), ylpeys (Emilia), Marigoldkin joutuu jatkuvasti harmeihin ilman omaa syytään (Anna). Piristävää oli, että kun Marigold leipoi kakkua tärkeille vieraille niin kakku onnistui hyvin, huolimatta Jackin häirinnästä. Annahan teki kakkua rouva Allanille ja laittoi siihen linimenttiä.

Suomennos oli huono. Se olisi kaivannut oikolukua, että edes kirjoitusvirheet saisi pois puhumattakaan kankeista lauserakenteista. Voisin lukea Ylimartimon "Anna ja muut ystävämme : L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret" -kirjan, mutten viitsi jos kieli on näin onnetonta...

Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold 1929) Minerva, suom. Sisko Ylimartimo
Arvio: ** Tosikoville Montgomery-faneille

22.7.2009

Henning Mankell: Panokset

Tämä on Mankellin esikoisteos, mutta se on käännetty vasta nyt. Ihan turhaan tätä on pihdattu. Kirja on aiheeltaan ja kerronnaltaan jopa niin hyvä, että oikein ihmettelen miksi Mankellin pääteokset ovat dekkareita.

Kirja kertoo nuoresta Oskarista joka räjähtää tunnelityömaalla suutarista, mutta jääkin henkiin ja jatkaa töitäänkin vielä. Kirjan kertoja nyhtää tietoja Oskarilta kertoakseen niitä eteenpäin kirjan muodossa. Hän tuo esiin Oskarin kertomuksen ristiriidat (esim. suhde äitiin ja äidin kuolema). Kirja on kuin tutkielma, jopa pieni tutkimus.

Oskarin maailmankatsomus on hyvin lähellä omaani ja hänen lausahduksensa päivän politiikasta ovat ihan yhtä totta 2000-luvun Euroopassa kuin ne olivat 1950-luvun Ruotsissa.

Oskar sanoo: "Tulen aina iloiseksi, kun jossain tapahtuu vallankumous. Silloin saatan maata sängyllä ja haaveilla, että olen mukana."

Henning Mankell: Panokset (Bergsprängaren 1973, 1998) Otava, suom. Laura Jänisniemi
Arvio: **** Lupaavampi kuin jatko sitten olikaan

Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin

Nämä muistuttivat paljon Claire Castillonin novelleja. Gavalda kirjoittaa kuitenkin useammista näkökulmista kuin Castillon: mies, nainen, paha, oikeudenmukainen...

Paras tarina oli "Katguttia". Siinä nais-eläinlääkäri antaa raiskaajilleen vähän "takaisin". En kyllä ymmärrä miksi siitä joutuisi santarmien kynsiin. Toinen hyvä tarina oli "The Opel Touch", joka kertoo nuoren naisen elämän kauheudesta. Erityisesti minua viehättää ajatus siskon tarjoamasta gintonicista ilman Schweppesiä.

Kirjan takakannessa lukee: "Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhästyisi jatkoyhteyksistään." Itse luin kirjaa lentokoneessa ja kirja on juuri sopiva siihen. Tarinat ovat tarpeen lyhyitä, mutta samalla sisältävät niin paljon.

Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu'un m'attende quelque part 1999) Gummerus, suom. Titia Schuurman
Arvio: **** Kertakaikkiaan hyvä

9.7.2009

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Kirja aloitetaan ilmastonmuutoksella ja päätetään "waterworld"-mäiseen tilanteeseen. Aihe on akuutti ja faktat tärkeitä. Kirjassa nostetaan kuitenkin vain muutamia asioita esille ilmastonmuutoksesta: osoitetaan että vastaavaa on tapahtunut ennenkin (vrt. Atlantis), jäätiköiden sulamisen aiheuttamat megatsunamit yms. Anekdoottina kirjan lopuksi kerrotaan, että lopun jälkeen "geysir"-sanan merkityskin muuttuu merenalaisen ydinreaktorin aiheuttamaksi höyrysuihkuksi.

Kirjan "rakkaustarinat" olivat huonoja ja tarpeettomia. Toivoisinkin, että sellainen hömppä voitaisiin jättää minimiin (vrt. Tolkien: TSH). Olisi kiva lukea tällaisia "tieteellisiä" kirjoja ilman muuta hömppää.

Jälkihuomautuksessa todetaan, että tapaninpäivän 2004 tsunami lisättiin jälkikäteen valmiiseen tekstiin ja sen kyllä huomaa. Ensinnäkin koko asiasta puhuminen on tässä yhteydessä täysin tarpeetonta. Ko. tapahtumat kyllä opettivat kaikille mitä tsunami tarkoittaa, mutta ko. tapauksessahan se ei johtunut millään tavoin ilmastonmuutoksesta. Se korkeintaan osoitti kuinka vieraantuneita tällaisista luonnonilmiöistä ollaan nykyisin.

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005) Tammi
Arvio: *** Tärkeä aihe

Sujata Massey: Rei Shimura Hawaijilla

Kirja oli taas tyypillinen Rei Shmura -sotku, jossa salapoliisiosuus on sivuosassa ja Rein omat ihmissuhde-ongelmat vievät kohtuuttoman osan. Kaikkea leimaa älytön riskinotto ja ylimielinen, amerikkalainen käyttäytyminen.

Tämän kirjan jälkeen mahdollisesti tulevissa kirjoissa seikkaillaan lisää Hawaijilla tai sitten Rei matkustelee muualla, mutta muutto Hawaijille ja naimisiinmeno ovat minusta pikkusen liian radikaalia niinkin ailahtelevalta ihmiseltä kuin Rei.

Varsinainen juoni oli melko päätön ja hyvin epäuskottava.

Kirja kuvaa Hawaijia ja kertoo sen ympäristöongelmista ja amerikkalaisten ja japanilaisten keskinäisistä suhteista Hawaijilla.

Sujata Massey: Rei Shimura Hawaijilla (Shimura trouble 2008) Gummerus, suom. Paula Korhonen
Arvio: ** Tavallista pullaa