Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen

Kirjan alussa luotiin kuvaa tarinasta, jossa menneisyys herättää ikäviä muistoja, joita pitäisi käsitellä: ylipaino, kiusaaminen, psykopaatti-isä. Juonen edetessä käy ilmi, että kyse onkin jostain muusta.

Kirjan alkuosa loi tunnelman, joka hämmensi ja lopulta myös aiheutti kauhua. Kauhu perustui pitkälti siihen, ettei lukija ymmärtänyt millä reunaehdoilla tarina kulkee.

Pohdin kirjaa lukiessa onko kirja omaelämänkerraliinen, koska se tuntui siltä. Siihen en ole oikein löytänyt pitävää vastausta.

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen (2012) Otava
Arvio: *** Pelottava

Virpi Hämeen-Anttila: Sokkopeli

Juoni oli hyvin rakennettu, mutta se oli saanut huomattavasti vaikutteita Dan Brownilta. Aika ajoin kirja oli tosi jännittävä ja suorastaan pelottava. Mutta...

Loppuratkaisu oli nähtävissä jo kahden kolmanneksen päästä. Kaiken kaikkiaankin monien yksittäisten kohtausten loput olivat jotenkin liian klassisia, ihan kuin olisin lukenut ne jo aikaisemmin jostain.

Virpi Hämeen-Anttila: Sokkopeli (2007) Otava
Arvio: ** Melkein huono

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Luulin, että tämä kirja olisi ollut jotain muuta kuin näin tavanomainen romaani. En edes oikein tiedä mistä odotukseni olivat näin korkealle nousseet. No kirja oli "vaan" romaani, mutta hyvä sellainen.

Kirjassa punottiin juonta vanhan elektroniikkatehtaan ja sen lähipiirin ympärille. Puoleen väliin asti kaikki oli jännittävää, mutta sitten tajusin mitä lopussa tapahtuisi: Romea ja Julia -tarina Uudenmaan perämetsässä. Kirjassa kypsyteltiin Veeran eroa poikaystävästä ja Tuomaksen eroa tyttöystävästä. Siitä on sitten jo aika helppo päätellä mitä tuleman pitää. Varsinainen juoni pyöri kuitenkin tehtaan ja sen johdon ympärillä, mutta jollain tavalla oli ennalta arvattavaa, että hyvinhän siinäkin käy.

Tämä ei ollut mikään elämää suurempi kirja, mutta voihan sen lukea.

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät (2006) Otava
Arvio: ** Pettymys