Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1929. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1929. Näytä kaikki tekstit

8.9.2013

Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna

Kirjastovirkailija kertoi jo vuosia sitten tämän kirjan tehneen häneen niin suuren vaikutuksen, että hän oli lähtenyt vastaavalle matkalle Istanbuliin lukion jälkeen. Jäin jo silloin miettimään, mikä kirjassa nyt niin ihmeellistä on.

On kirjassa jotain koukuttavaa, koska lukiessa itsekin pohdin koko ajan miten matkan voisi toteuttaa vaikken olekaan juuri ylioppilaaksipäässyt nuori kirjailija. Toisaalta tarina on hyvin ajaton. Nykyään matkaa ei välttämättä tarvitsisi tehdä junalla, mutta se olisi silti järkevää jos haluaa tavata uusia ihmisiä. Vaikka tarina on ajaton, huomaa silti ajan kulumisen. Waltari kutsuu erästä nautintoainetta "bieriksi" ja Bulgariassa kansa on "epäloogillista". No kieli kehittyy koko ajan ja 1920-luvulla se oli tuollaista. On kuitenkin vaikeaa uskoa, että tämä on kirjoitettu vain muutama vuosi "Jumalaa paossa" jälkeen. Niin suuri on ero.

Tarinan sävy on tumma ja vähän odottavakin. Merkittävätkin tapahtumat Waltari kirjoittaa tasaisemmaksi ja välillä tuntuu, että vaikka tapahtuisi mitä, niin kirjailija ei olisi tyytyväinen.

Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna (1929)
Arvio: *** Melankolinen

14.3.2010

Agatha Christie: Rikos yhdistää

Tommy ja Tuppence saavat tällä kertaa peitetehtäväkseen hoitaa etsivätoimistoa ja sen päivittäiset rutiinit. Kaikenlaisia juttuja siinä sitten ratkotaan ja välillä ruumiita tulee liukuhihnalta ja välillä murretaan alibi ihan vaan huvin vuoksi.

Ainoa oikeasti hauska yksityiskohta oli Hercule Poirotin esiin tuominen. T&T matkivat salapoliiseja eri dekkareista lähtien Sherlock Holmesista ja päätyen Hercule Poirotiin, ihan kuin hän olisi mikä tahansa salapoliisitarinan päähenkilö!

Lopun vielä pilaa se että pariskunnasta tehdään hyvin inhimillinen ja tavallinen.

Agatha Christie: Rikos yhdistää (Partners in crime 1929) WSOY, suom. Aulis Rantanen, Jali Jumisko, Pierina Järventaus, Eeva Karhunen, Ilkka Kemppinen, Paula Mänty, Marjo Peltoniemi, Hannele Pietikäinen, Anu Ruohtula, Riitta Räty, Arja Tuura-Turunen ja Heli Yrjälä
Arvio: *** Epäuskottava

24.2.2010

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus

Kirjan tapahtumiin osallistuvat samat henkilöt kuin "Rakkauskirjeiden salaisuudessa". Päähenkilönä oli tällä kertaa Bundle, joka jäi taustahahmoksi em. kirjassa. Bundle tutki omituista salaseuraa ja ystäviensä kuolemaa omituisella kokoonpanolla.

Juoni ei ollut missään kohtaa järin uskottava ja hahmot olivat huonoja. Ainoastaan tarkastaja Battle oli uskottava, mutta loppuratkaisu vesitti senkin. Ei edes huvita kirjoittaa koko kirjasta...

Olen oikein odottanut, että löytäisin oikeasti huonon Christien kirjan. Tässä se nyt on. Kohta puoliin vastaan tulee myös Mary Westmacottin nimellä kirjoitettu romaanit, jotka lienevät ällöä tavaraa.

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus (The seven dials mystery 1929) WSOY, suom. Helena Luho
Arvio: ** Odotettua heikompi

24.7.2009

Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma

Tämä kirja on kirjoitettu vasta kun pääosa Anna- ja Emily-kirjat oli jo julkaistu. Aika tuntuu hassulta. Eihän Montgomeryn kirjoissa ole autoja, eihän. Sääli, että tämä käänettiin vasta nyt. Olisin varmasti pitänyt tästä 10-vuotiaana ;-)

En voi olla vertaamatta tätä jatkuvasti Anna- ja Emilia -kirjoihin. Kirja sisältää yhden viitauksen aivan suoraan Runotyttöihin: "Lesleyt ovat Harmonyssä kuin Murrayt Blair Waterissa" tai jotain sinne päin. Toisaalta teemat ovat hyvin samankaltaisia: Marigold on puoliorpo (Anne ja Emilia orpoja), tiukka isoäiti (Emilian Elisabeth-täti), mielikuvitusmaailma ja -ystävät (Anna), ylpeys (Emilia), Marigoldkin joutuu jatkuvasti harmeihin ilman omaa syytään (Anna). Piristävää oli, että kun Marigold leipoi kakkua tärkeille vieraille niin kakku onnistui hyvin, huolimatta Jackin häirinnästä. Annahan teki kakkua rouva Allanille ja laittoi siihen linimenttiä.

Suomennos oli huono. Se olisi kaivannut oikolukua, että edes kirjoitusvirheet saisi pois puhumattakaan kankeista lauserakenteista. Voisin lukea Ylimartimon "Anna ja muut ystävämme : L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret" -kirjan, mutten viitsi jos kieli on näin onnetonta...

Lucy Maud Montgomery: Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold 1929) Minerva, suom. Sisko Ylimartimo
Arvio: ** Tosikoville Montgomery-faneille