Nathaniel Hawthorne: Tulipunainen kirja

Kiinnostuin tästä kirjasta kun "Downton Abbeyn" Edith kiusasi isoäitiään kertomalla lukevansa tätä kirjaa. Pasilan kirjavarastoon voi aina luottaa ja sieltä löytyikin vuonna 1945 painettu, repaleinen suomennos. Oli hyvin harmillista että muutama innokas muistiinmerkitsijä oli alleviivannut ja uudelleenkirjoittanut jotain joka sivulle.

Tarina kertoo hyvin vanhoillisesta siirtokunnasta Uudessa Englannissa 1640-luvulla. Päähenkilö on nainen, joka saa aviottoman lapsen, kieltäytyy kertomasta lapsen isää ja joutuu käyttämään punaista A-kirjainta rinnassaan merkkinä aviorikoksesta (A=adultery).

Kirjan kirjoittamisesta on kulunut hiukan yli 160 vuotta ja kirja kertoo ajasta, joka sijoittuu pari sataa vuotta taaksepäin kirjoittamishetkestä. Vanhoista asioista on siis kyse.

Kirja käsittelee ennakkoluuloja, uskonnon kielteisiä vaikutuksia ja ihmisen kykyä asettua edellisten yläpuolelle. Wikipedian mukaan kirja kuvaa myös syntiä, mutta nykyajan ihmisen on vaikea nähdä sitä muualla kuin suvaitsemattomuudessa. Kirjan loppu ei ole niin kamala kuin välillä pelkäsin ja sitä voisi kuvata jopa onnelliseksi.

Nathaniel Hawthorne: Tulipunainen kirja (Scarlet letter 1850) WSOY, suomentaja ei tiedossa
Arvio: *** Aika vaikuttava

Dennis Lehane: Täyttä sotaa

Tämä oli kuin huono väkivaltaelokuva auki kirjoitettuna. Ihmisiä ammuttiin melkein syyttä suotta jatkuvasti ja siihen syyllistyivät myös päähenkilöt Patrick Kenzie ja Angela Gennaro, joiden sentään pitäisi olla hyvisten puolella. Juoni oli onneton ja epäuskottava. Lehanen myöhemmät Kenzie-Gennarot ovat selvästi parempia kuin tämä ja erityisesti "Menneisyyden ote".

Dennis Lehane: Täyttä sotaa (A drink before the war 1994) Tammi, suom. Tuula Saarikoski
Arvio: ** Liikaa tarpeetonta väkivaltaa