Tämä taitaa olla vasta toinen Griffithsin kirja, joka on edes suomennettu. Voi olla että "Lampaanköyrijän" jäljiltä tiesin mitä odottaa, mutta tämä oli hyvä. Kieli ei ollut läheskään yhtä räävitöntä kuin "Köyrijässä" vaan aivan ihanan kuvailevaa.
Kirjan päähenkilönä on taas vähän jälkeenjäänyt epileptikko, Rääpäle, joka teini-ikäisenä muuttaa Tenuenon luo asumaan, koska isäpuoli ei kestä häntä. Tenuenon vaimo on juuri kuollut ja lampaatkin on tapettu. Tenueno elää syvällä tenuhuuruissaan ja siinä sitten yritetään selvittää mikä peto seudulla pyörii. Loppuratkaisu on kaikessa kamaluudessaankin jotenkin kaunis, vaikkei petoa löydykään.
Rääpäle kertoo asiat itse ja omasta näkökulmastaan käyttäen Omia Sanojaan. Hän kuvaa asiat niin kuin ne ovat eikä niin kuin sivistyneen ihmisen kuuluu. Omalla tavallaan kieli muistuttaa hiukan sarjakuvista tuttua tyyliä tehosteineen: Lyö pullon BANG pöytään.
Kirja sivuaa walesilaista mytologiaa kiinnostavalla tavalla. Nyt pitäisi enää löytää jotain kirjallisuutta aiheesta.
Niall Griffiths: Rääpäle (Runt 2007) Like, suom. Moog Konttinen
Arvio: **** Tosi hyvä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wales. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wales. Näytä kaikki tekstit
26.1.2011
1.8.2008
Niall Griffiths: Lampaanköyrijä
En olisi varmaan koskaan itse lainannut tätä kirjastosta, mutta kun muuta lukemista ei tarjolla ollut niin luin tämänkin.
Kirja kertoo Ianto-nimisen pojan lapsuudesta ja teoista. Ianto on mummonsa kasvattama, jälkeen jäänyt poika, josta kasvaa narkkaava nuorisorikollinen. Ianto ei varsinaisesti ole paha, mutta lapsuuden traumat eivät jätä häntä rauhaan. Lopussa hän tulee ainoiden ystäviensä tappamaksi.
Kirjan kerrontatapa on ärsyttävää. Nämä hänen ystävänsä juttelevat keskenään Iantosta ja käyvät läpi Ianton elämää melko kronologisesti. Välillä tulee pieni kohtaus Ianton lapsuudesta, sellainen jonka ainoastaan hän itse voi tietää. Koko ajan viitataan samoihin asioihin, jota ratkeavat kirjan lopussa ja lukija tietää ratkaisun olevan tulossa.
Kirjan kieli on kamalaa. Voi olla että walesilainen "lampaanköyrijä" puhuu tuolla tavalla, mutta suomennettuna se ei enää oikein toimi. Vaikeaa se on kuitenkin varmasti ollut suomentaa ja melko toimivaa tekstiä Konttinen on aikaan saanut.
Kirjassa ei köyritä lampaita vaan "lampaanköyrijä" on haukkumasana walesilaiselle maajussille.
Niall Griffiths: Lampaanköyrijä (Sheepshagger 2001) Like, suom. Moog Konttinen
Arvio: ** Karmivaa kieltä
Kirja kertoo Ianto-nimisen pojan lapsuudesta ja teoista. Ianto on mummonsa kasvattama, jälkeen jäänyt poika, josta kasvaa narkkaava nuorisorikollinen. Ianto ei varsinaisesti ole paha, mutta lapsuuden traumat eivät jätä häntä rauhaan. Lopussa hän tulee ainoiden ystäviensä tappamaksi.
Kirjan kerrontatapa on ärsyttävää. Nämä hänen ystävänsä juttelevat keskenään Iantosta ja käyvät läpi Ianton elämää melko kronologisesti. Välillä tulee pieni kohtaus Ianton lapsuudesta, sellainen jonka ainoastaan hän itse voi tietää. Koko ajan viitataan samoihin asioihin, jota ratkeavat kirjan lopussa ja lukija tietää ratkaisun olevan tulossa.
Kirjan kieli on kamalaa. Voi olla että walesilainen "lampaanköyrijä" puhuu tuolla tavalla, mutta suomennettuna se ei enää oikein toimi. Vaikeaa se on kuitenkin varmasti ollut suomentaa ja melko toimivaa tekstiä Konttinen on aikaan saanut.
Kirjassa ei köyritä lampaita vaan "lampaanköyrijä" on haukkumasana walesilaiselle maajussille.
Niall Griffiths: Lampaanköyrijä (Sheepshagger 2001) Like, suom. Moog Konttinen
Arvio: ** Karmivaa kieltä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
