Ilmeisesti Jokinen on kalunnut Tampereen rikokset jo loppuun kun taas on pitänyt lähteä ulkomaille rikollisjahtiin. Olisi vaan pysynyt kotimaassa. Hienoa kuitenkin on, että Australia on kuvattu ilmeisesti ihan oikein kun Jokinen on siellä vuosia asunutkin.
Tarina Australiassa on oikeastaan aika huono: uskottava mutta tylsä. Tampereelta käsin pyöritetty sivujuoni sen sijaan oli ihan ok.
Seppo Jokinen: Mustat sydämet (2014) Crime Time
Arvio: *** Vähän pliisu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jokinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jokinen. Näytä kaikki tekstit
17.2.2015
14.7.2013
Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä
Melkein jätin tämän lainaamatta, koska kirjan nimi oli niin iljettävä. Vielä iljettävämpi oli ajatus siitä, että kirjassa esiteltäisiin jotain puoliksi syötyjä ruumiita. Raadonsyöjä oli kuitenkin vain murhaaja, joka käytti itsestään salanimeä "Raadonsyöjä".
Varsinainen tarina oli hyvin tavallinen dekkarin juoni: ruumis, väärän miehen epäilemistä, väärän miehen murha, tutkimuksia, pomon määräilyä, oikean miehen tunnustus. Pieniä asiavirheitäkin oli vaikken mikään Tampere-asiantuntija olekaan. Tai toisaalta, voihan olla, että Tampereen keskustan kartonkitehtaan kutsuminen kartonkitehtaaksi olisi ollut ikävää mainosta sen omistajalle. Nyt se oli naamioitu paperitehtaaksi, mutta sen toiminta muistutti kyllä enemmän kartonginvalmistusta.
Ensimmäinen murha tapahtui ATK-osastolla ja motiivikin liittyi internettiin. Tänä päivänä kaikki tietokoneeseen liittyvät termit tuntuivat lukiessa jotenkin kasikytlukuiselta vaikka ne taisi kyllä olla ysikytluvulta. Ihmisen muisti vaan temppuilee...
Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä (1997) Karisto
Arvio: *** Pliisu
Varsinainen tarina oli hyvin tavallinen dekkarin juoni: ruumis, väärän miehen epäilemistä, väärän miehen murha, tutkimuksia, pomon määräilyä, oikean miehen tunnustus. Pieniä asiavirheitäkin oli vaikken mikään Tampere-asiantuntija olekaan. Tai toisaalta, voihan olla, että Tampereen keskustan kartonkitehtaan kutsuminen kartonkitehtaaksi olisi ollut ikävää mainosta sen omistajalle. Nyt se oli naamioitu paperitehtaaksi, mutta sen toiminta muistutti kyllä enemmän kartonginvalmistusta.
Ensimmäinen murha tapahtui ATK-osastolla ja motiivikin liittyi internettiin. Tänä päivänä kaikki tietokoneeseen liittyvät termit tuntuivat lukiessa jotenkin kasikytlukuiselta vaikka ne taisi kyllä olla ysikytluvulta. Ihmisen muisti vaan temppuilee...
Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä (1997) Karisto
Arvio: *** Pliisu
30.6.2013
Tapani Bagge (toim.): Taksi - 14 dekkaria kumijalasta
Saadaan viihdyttävää lukemista kun 14 kirjailijaa kirjoittaa novellin samasta aiheesta. Ihmettelen vaan suuresti sitä sovinistista lähestymistapaa, jolla mukaan on otettu vain miehiä.
Moni tarina muistutti rakenteeltaan niitä tv-pätkiä, joita 1980-luvulla näytettiin "Alfred Hitchcock esittää" -otsikon alla: jännä tarina , joka loppuessaan onkin täysin arvaamaton ja vielä vähän pahempi. Monessa tarinassa oli keskenään samoja teemoja, mutta se on kai ymmärrettävää kun pääotsikko on noinkin rajaava.
Yksi parhaista tarinoista oli Seppo Jokisen "Miljoonatippi", joka kertoi vuodenvaihteesta 2049-2050 ja komisario Koskisen lapsenlapsesta. Kuuluisimpien kirjoittajien (Rönkä, Jokinen, Sipilä ja Kilpi) erottuivat edukseen, mutta Nykäsen "Katoamistemppu" jäi aika ohueksi.
Tapani Bagge, Markku Ropponen, Seppo Jokinen, Harri Nykänen, Jarkko Sipilä, Matti Rönkä, Juha Numminen, Tuomas Lius, Kari Häkämies, Eppu Nuotio, Antti Tuomainen, Marko Kilpi, Max Manner, Henry Aho: Taksi - 14 dekkaria kumijalasta (2012) Crime time
Arvio: **** Nopeasti luettu
Moni tarina muistutti rakenteeltaan niitä tv-pätkiä, joita 1980-luvulla näytettiin "Alfred Hitchcock esittää" -otsikon alla: jännä tarina , joka loppuessaan onkin täysin arvaamaton ja vielä vähän pahempi. Monessa tarinassa oli keskenään samoja teemoja, mutta se on kai ymmärrettävää kun pääotsikko on noinkin rajaava.
Yksi parhaista tarinoista oli Seppo Jokisen "Miljoonatippi", joka kertoi vuodenvaihteesta 2049-2050 ja komisario Koskisen lapsenlapsesta. Kuuluisimpien kirjoittajien (Rönkä, Jokinen, Sipilä ja Kilpi) erottuivat edukseen, mutta Nykäsen "Katoamistemppu" jäi aika ohueksi.
Tapani Bagge, Markku Ropponen, Seppo Jokinen, Harri Nykänen, Jarkko Sipilä, Matti Rönkä, Juha Numminen, Tuomas Lius, Kari Häkämies, Eppu Nuotio, Antti Tuomainen, Marko Kilpi, Max Manner, Henry Aho: Taksi - 14 dekkaria kumijalasta (2012) Crime time
Arvio: **** Nopeasti luettu
4.7.2011
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Aika ajaa näistä dekkareista ohi. Jo 15 vuotta on vähän liikaa: puhutaan NMT:stä ja modeemista. Toinen vähän häiritsevä juttu on kieli, slangikin muuttuu. Voihan tosin olla että "rätkä" on ihan oikea (tamperelainen) sana moottoripyörälle. Siitä on vaan jo liikaa aikaa kun itse muutin Tampereelta pois.
Juoni oli taas ihan hyvä ja sillä tavalla Harjunpäämäinen, että varsinaista motiivia tappoihin ei ollut. Oli vaan tappaja joka oli päästetty liian aikaisin vankimielisairaalasta kotiin.
Koskinen on tyypillinen suomalainen dekkarisankari: on perhettä, epävarmuutta, byrokratian vihaamista ja pomon halveksuntaa. Ja sitten se yksi pakollinen naispuoleinen työkaveri. Maria Kallio tarvitsee seuralaisia suomalaisena dekkarin päähenkilö-poliisina!
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies (1996) Karisto
Arvio: *** Pliisu
Juoni oli taas ihan hyvä ja sillä tavalla Harjunpäämäinen, että varsinaista motiivia tappoihin ei ollut. Oli vaan tappaja joka oli päästetty liian aikaisin vankimielisairaalasta kotiin.
Koskinen on tyypillinen suomalainen dekkarisankari: on perhettä, epävarmuutta, byrokratian vihaamista ja pomon halveksuntaa. Ja sitten se yksi pakollinen naispuoleinen työkaveri. Maria Kallio tarvitsee seuralaisia suomalaisena dekkarin päähenkilö-poliisina!
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies (1996) Karisto
Arvio: *** Pliisu
10.10.2010
Risto Raitio (toim.): Kultainen peura
Tällaiset ketjuromaanit tulisi kieltää. Kukin kirjailija on halunnut tehdä omalla osuudellaan jotain mieleenpainuvaa ja kirja pursuaakin epäjohdonmukaisuuksia ja täysin itsestään selvien asioiden huomiotta jättämistä.
Kaiken huipuksi kirjassa kohtaavat Jansson, Takamäki, Koskinen ja Kallio. Lisäksi Jarkko Sipilä esiintyy kahdessakin kohtaa (tosin ensimmäisellä kertaa Zipilänä) ja Matti Rönkäkin esittää itseään. Viktor Kärppää olisi ollutkin hankala sotkea juoneen. Oli se jo sen verran sekava!
Kannattaa jättää lukematta!
Risto Raitio (toim.), Anja Angel, Tapani Bagge, Paul-Erik Haataja, Seppo Jokinen, Marcus Karppi, Pentti Kirstilä, Wexi Korhonen, Leena Lehtolainen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Jouko Raivio, Matti Rönkä, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara, Sirpa Tabet: Kultainen peura (2004) Loisto
Arvio: * Luokaton
Kaiken huipuksi kirjassa kohtaavat Jansson, Takamäki, Koskinen ja Kallio. Lisäksi Jarkko Sipilä esiintyy kahdessakin kohtaa (tosin ensimmäisellä kertaa Zipilänä) ja Matti Rönkäkin esittää itseään. Viktor Kärppää olisi ollutkin hankala sotkea juoneen. Oli se jo sen verran sekava!
Kannattaa jättää lukematta!
Risto Raitio (toim.), Anja Angel, Tapani Bagge, Paul-Erik Haataja, Seppo Jokinen, Marcus Karppi, Pentti Kirstilä, Wexi Korhonen, Leena Lehtolainen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Jouko Raivio, Matti Rönkä, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara, Sirpa Tabet: Kultainen peura (2004) Loisto
Arvio: * Luokaton
26.1.2009
Seppo Jokinen: Kuka sellaista tekisi
Minulla oli aiemmin lukemani "komisario Koskisen" perusteella aika heikot odotukset tästä, mutta tämä olikin oikein hyvä. Samaa tyyliä ja melkein samaa tasoa kuin Joensuun "Harjunpäätkin".
Parasta oli tietenkin tamperelaisuus ja erityisesti hervantalaisuus. On mukavaa lukea fiktiota, joka tapahtuu tutuilla paikoilla. Tosiasiatkin tuntuivat pitävän hyvin paikkansa. Silloin on helpompi seurata juonta, kun tuntee paikat vanhastaan.
Juoni oli jännittävä ja ajatus "kuka sellaista tekisi" järkevä. Pultsareita kuoli, mutta ei viinaan vaan johonkin muuhun. Loppujen lopuksi heidän auttajansa olikin murhaaja.
Jokisen sukunimivalinnat olivat vähintäänkin outoja: Pertteli (alle kymmenen), Pellerkorpi (0), Hohteri (14) ja Estilä (alle 13). Sulkeissa on niiden määrä Suomessa. Ehkä ne ovat vaan vastapainoa Koskiselle (25 000), mutta omituisia silti.
Silmiinpistävää oli, että kirjassa oli ainakin kolme sellaista kirjoitusvirhettä, että tietokone korjaa sinänsä ihan käyvän sanan toisella käyvällä sanalla, jossa on vain yhden kirjaimen ero alkuperäiseen, mutta täysin eri merkitys. Kone ei vaan tunnista ekaa sanaa ja korjaa väärin. Vois kuvitella, että tällasta ei enää nykyaikana tapahtuis...
Seppo Jokinen: Kuka sellaista tekisi (2008) Karisto
Arvio: **** Hervantakeskeinen
Parasta oli tietenkin tamperelaisuus ja erityisesti hervantalaisuus. On mukavaa lukea fiktiota, joka tapahtuu tutuilla paikoilla. Tosiasiatkin tuntuivat pitävän hyvin paikkansa. Silloin on helpompi seurata juonta, kun tuntee paikat vanhastaan.
Juoni oli jännittävä ja ajatus "kuka sellaista tekisi" järkevä. Pultsareita kuoli, mutta ei viinaan vaan johonkin muuhun. Loppujen lopuksi heidän auttajansa olikin murhaaja.
Jokisen sukunimivalinnat olivat vähintäänkin outoja: Pertteli (alle kymmenen), Pellerkorpi (0), Hohteri (14) ja Estilä (alle 13). Sulkeissa on niiden määrä Suomessa. Ehkä ne ovat vaan vastapainoa Koskiselle (25 000), mutta omituisia silti.
Silmiinpistävää oli, että kirjassa oli ainakin kolme sellaista kirjoitusvirhettä, että tietokone korjaa sinänsä ihan käyvän sanan toisella käyvällä sanalla, jossa on vain yhden kirjaimen ero alkuperäiseen, mutta täysin eri merkitys. Kone ei vaan tunnista ekaa sanaa ja korjaa väärin. Vois kuvitella, että tällasta ei enää nykyaikana tapahtuis...
Seppo Jokinen: Kuka sellaista tekisi (2008) Karisto
Arvio: **** Hervantakeskeinen
1.8.2008
Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Olen monta kertaa lukenut arvosteluja näistä Jokisen dekkareista. Arvostelut ovat olleet pääsääntöisesti hyviä, joten ajattelin minäkin sitten lukea yhden.
Kirjassa Koskinen ei olekaan Tampereella vaan Rhodoksella ja hän on enemmänkin epäilty kuin poliisi. Ystävänsä kanssa he yrittävät vapautua näistä murha-epäilyistä ja lopuksi paljastuu koko monimutkainen kosto-huume-kuvio ja yksi paha poliisikin Rhodokselta löytyy.
Kirja on kertakaikkiaan tylsä ja ennalta-arvattava. Jos olisin lukenut tätä kotona enkä kesälomamatkalla niin luultavasti tämä olisi jäänyt kesken.
Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio (2000) Karisto
Arvio: * Aika mitäänsanomaton
Kirjassa Koskinen ei olekaan Tampereella vaan Rhodoksella ja hän on enemmänkin epäilty kuin poliisi. Ystävänsä kanssa he yrittävät vapautua näistä murha-epäilyistä ja lopuksi paljastuu koko monimutkainen kosto-huume-kuvio ja yksi paha poliisikin Rhodokselta löytyy.
Kirja on kertakaikkiaan tylsä ja ennalta-arvattava. Jos olisin lukenut tätä kotona enkä kesälomamatkalla niin luultavasti tämä olisi jäänyt kesken.
Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio (2000) Karisto
Arvio: * Aika mitäänsanomaton
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
