Aika ajaa näistä dekkareista ohi. Jo 15 vuotta on vähän liikaa: puhutaan NMT:stä ja modeemista. Toinen vähän häiritsevä juttu on kieli, slangikin muuttuu. Voihan tosin olla että "rätkä" on ihan oikea (tamperelainen) sana moottoripyörälle. Siitä on vaan jo liikaa aikaa kun itse muutin Tampereelta pois.
Juoni oli taas ihan hyvä ja sillä tavalla Harjunpäämäinen, että varsinaista motiivia tappoihin ei ollut. Oli vaan tappaja joka oli päästetty liian aikaisin vankimielisairaalasta kotiin.
Koskinen on tyypillinen suomalainen dekkarisankari: on perhettä, epävarmuutta, byrokratian vihaamista ja pomon halveksuntaa. Ja sitten se yksi pakollinen naispuoleinen työkaveri. Maria Kallio tarvitsee seuralaisia suomalaisena dekkarin päähenkilö-poliisina!
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies (1996) Karisto
Arvio: *** Pliisu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hah hassua, sanookohan kukaan enää nykyään edes prätkä, niinkuin mä sen muistan, (en ole koskaan asunut Tampereella) kun kaikilla taitaa olla skootterit?
Toinen hauska sana oli moukku. Sanooko kukaan enää että "otaks moukun?"
Ja sitten oli vielä "rapukko". Se tarkoitti kai rappua, rappukäytävää, mutta rapukko-sana mainittiin useaan kertaan kirjassa. Googlaamallakin sen ensisijainen käyttö näyttää olevan "rap-ukko"...
Minusta oli hauska muistella menneitä mummonmarkka-aikoja tämän kirjan seurassa.
Lähetä kommentti