Marko Kilpi: Elävien kirjoihin

Marko Kilpi osaa kirjoittaa. Niin yksinkertaista se vaan on.

Tällä kertaa päähenkilö Ollin rinnalle nostettiin Elias, hiukan omituinen poliisi-psykoterapeutti. Elias muistutti Sipilän Suhosta. Eroa oli vaan siinä, etä Suhonen pääsi rikollisten lähelle ainoastaan Suikkasena, mutta Elias omana itsenään.

Johtotähti kirjassa oli kuitenkin ex-narkomaani Pike, joka pääsi vankilasta pienen poikansa kanssa. Pikeä vainosi vanhat haamut. Jos tämä olisi ollut Sipilän kirja niin lopussa Lalli olisi tappanut Piken ja itsensä ja vain Aleksi olisi jäänyt eloon. Mutta Kilpi ratkaisi toisin. Vähän ehkä liikaakin 007-hengessä, mutta melkein jopa uskottavasti.

Kilpi kirjoittaa minulle ihan vieraasta maailmasta, mutta tekee sen hienosti ja selvittää samalla huumeiden vääristämää maailmaa ja sen logiikkaa. Pike kyseenalaistaa hienosti "normaalin elämän": äidit hiekkalaatikolla ja kotirouvat kaupassa. Ei siis välttämättä arvostele, mutta ihmettelee, että tuotako se tavallinen elämä onkin...

Marko Kilpi: Elävien kirjoihin (2011) Gumemrus
Arvio: **** Tosi hyvä