Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Vaikka rakastankin kirjoja, jotka kertovat kirjoista niin tämä ei oikein iskenyt. Ehkä tässä käsiteltiin kuitenkin liian vähän kirjoja. Pääteema taisi olla päähenkilön aviomiehen ehdotus laittaa avioliitto tauolle. Minusta se oli jotenkin ohut juonen kulku, jotenkin liian ilmeinen. Teini-ikäisten tyttöjen kiusaamisjuttu oli uskottavampi. Välillä senkin ratkaisu tuntui liian opettavaiselta, mutta loppu oli hyvä. Tytöt nimittäin laitettiin kirjoittamaan versio jutusta kaikkien muidenkin nahoissa.

Näin juuri osia dokumentista Hustvedtista ja luulen etten lue näitä enää. Kirjailija vaikutti niin jenkiltä, joka ylpeili norjalaisjuurillaan, joista ei kuitenkaan tajunnut mitään.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (The summer without men 2011) Otava, suom. Kristiina Rikman
Arvio: ** Pliisu

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Kun lainasin tämä, niin luulin että olen lukenut Hustvedtia aikaisemminkin. Kirjan kuluessa ymmärsin, etten ollut. Kirjailijan tyyli muistutti voimakkaasti John Irvingiä, erityisesti "Viimeistä yötä Twisted Riverillä".

Kirjan juoni oli outo, osaltaan ennalta-arvattava, osaltaan taas täysin outo. Hahmoista kaikkein irvingmäisin oli Burton, täysi sekopää, joka oli vuosia palvonut salaa ystävänsä siskoa. Kun hän huomaa tuon siskon joutuneen vaikeuksiin, Burton tuhlaa omaisuutensa pelastaakseen sankarittarensa. Pelkästään jo Burtonin takia tämä kirja kannattaa lukea.

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia (The sorrows of an American 2008) Otava, suom. Kristiina Rikman
Arvio: *** Metka