Kirja kertoo periaatteessa Kabulista vuonna 1979. Päähenkilö Farhad on yliopisto-opiskelija, joka ei hyväksy uutta neuvostomielistä hallintoa.
Itse tarina on kuitenkin absurdi sekoitus unta, totta ja kauhua. Vallanpitäjien suorastaan kafkamainen ote alamaisiinsa sekoitettuna unen ja valveen rajamailla käytyihin keskusteluihin on mieletön tarina. Kafkamaisella tavalla Yahya-poika on varma, että Farhad on hänen isänsä. Mahnaz taas huolehtii pojastaan ja veljestään vaikka hänen pitäisi mennä lankonsa kanssa naimisiin.
Jos "Maata ja tuhkaa" oli edes jollain tavalla johdonmukainen niin tämä ei ole: lukija ei voi olla oikein koskaan varma, onko kyse unesta vai valveesta, päähenkilö muuttaa mieltään jatkuvasti ja olosuhteet ovat käsittämättömät.
Parasta kirjassa on sanojen selitykset. Kaikki vieraskieliset sanat ja erisnimet selitetään alaviitteissä. Kun lukee kulttuurista, joka ei ole kovin tuttu niin on todella hienoa, että on nähty vaivaa käännöksessä.
Atiq Rahimi: Unen ja kauhun labyrintti (Les mille maisons du rêve et de la terreur 2002) Like, suom. Päivi Sinikka Kosonen
Arvio: ***** Käsittämätön, mutta suosittelen silti
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rahimi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rahimi. Näytä kaikki tekstit
27.4.2009
24.4.2009
Atiq Rahimi: Maata ja tuhkaa - afganistanilainen tarina
Kirja oli lyhyt tarina vanhan miehen, Dastaguirin, matkasta poikansa, Muradin, luokse kertomaan, että muu perhe Muradin poikaa lukuunottamatta on kuollut venäläisten pommituksessa. Lisäksi Muradin poika Jassin oli tullut kuuroksi.
Eniten huomiota kiinnitti kohta ihan lopussa, jossa Dastaguir pohtii miksei Murad tullut omaistensa hautajaisiin, jos kerran tiesi tapahtuneesta. Hän melkein syytti Muradia. Mitään empatiaa ei ollut isän puolelta olemassa.
Jassin pisti myös ajattelemaan lapsen tapaa hahmottaa maailmaa. Jassin nimittäin ajatteli, että hyökkäys pisti ihmiset lopettamaan puhumisen.
Kirjassa puhutaan myös tarinasta nimeltä "Shahnameh", jossa on henkilö nimeltä Sohrab. Sohrab oli Jassinin sankari. Myös Hosseinin kirjassa "Leijapoika", tarinalla on tärkeä rooli, saahan Hassanin poika nimekseen Sohrab.
Atiq Rahimi: Maata ja tuhkaa - afganistanilainen tarina (Khâhestar-o-khâk 2000) Like, ranskan kielestä suomentanut Kristina Haataja
Arvio: **** Lyhyt, mutta koskettava
Eniten huomiota kiinnitti kohta ihan lopussa, jossa Dastaguir pohtii miksei Murad tullut omaistensa hautajaisiin, jos kerran tiesi tapahtuneesta. Hän melkein syytti Muradia. Mitään empatiaa ei ollut isän puolelta olemassa.
Jassin pisti myös ajattelemaan lapsen tapaa hahmottaa maailmaa. Jassin nimittäin ajatteli, että hyökkäys pisti ihmiset lopettamaan puhumisen.
Kirjassa puhutaan myös tarinasta nimeltä "Shahnameh", jossa on henkilö nimeltä Sohrab. Sohrab oli Jassinin sankari. Myös Hosseinin kirjassa "Leijapoika", tarinalla on tärkeä rooli, saahan Hassanin poika nimekseen Sohrab.
Atiq Rahimi: Maata ja tuhkaa - afganistanilainen tarina (Khâhestar-o-khâk 2000) Like, ranskan kielestä suomentanut Kristina Haataja
Arvio: **** Lyhyt, mutta koskettava
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)