Nämä muistuttivat paljon Claire Castillonin novelleja. Gavalda kirjoittaa kuitenkin useammista näkökulmista kuin Castillon: mies, nainen, paha, oikeudenmukainen...
Paras tarina oli "Katguttia". Siinä nais-eläinlääkäri antaa raiskaajilleen vähän "takaisin". En kyllä ymmärrä miksi siitä joutuisi santarmien kynsiin. Toinen hyvä tarina oli "The Opel Touch", joka kertoo nuoren naisen elämän kauheudesta. Erityisesti minua viehättää ajatus siskon tarjoamasta gintonicista ilman Schweppesiä.
Kirjan takakannessa lukee: "Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhästyisi jatkoyhteyksistään." Itse luin kirjaa lentokoneessa ja kirja on juuri sopiva siihen. Tarinat ovat tarpeen lyhyitä, mutta samalla sisältävät niin paljon.
Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu'un m'attende quelque part 1999) Gummerus, suom. Titia Schuurman
Arvio: **** Kertakaikkiaan hyvä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti