Kirjan päähenkilö joutuu puolipakolla lähtemään Afganistaniin lehtitoimittajan valokuvaajaksi. Aihe on vaikea: tyttölasten pakkoavioliitot ja niiden seuraukset. Kirja on romaani, joten välillä mennään aika koomisiinkin tilanteisiin. Heti alussa koomista on turvallisuus-kurssi, joka toimii kuin kesäleiri: yhdessä koettu kauhu yhdistää kaikkia. Voi olla että tuollaisia kursseja on oikeasti käytävä, mutta tuskin ne ihan tuollaisia on.
Kirjan ehkä kantavin ajatus on Marian kaipuu Afganistaniin heti kun joutuu pois sieltä. Vaikka olosuhteet ja kaikki on kamalaa niin silti kaipuu jää. Tunnen itse samanlaista Intiaa kohtaan. En unohda rottia, spitaalisia tai kamalia vessoja, mutta silti mielessäni on koko ajan ajatus paluusta...
Kirja kertoo Kabulin kaoottisesta tilanteesta ja olosuhteista Afganistanista joita ei hyväksyttäisi missään muualla, mutta siellä ne vaan vallitsevat vuodesta toiseen eikä "kukaan tee mitään".
Francesca Marciano: Matka kuvien taakse (The end of manners 2007) WSOY, suom. Irmeli Ruuska
Arvio: *** Ihan hyvä
13.4.2011
Francesca Marciano: Matka kuvien taakse
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti