Jos arvostelin Elenaa muutama päivä sitten "vaaleaksi", niin tässä kirjassa oli se mikä Elenasta puuttui: ääriviivat ja särmät. Tarina on rauhallinen ja polveileva. Siitä puuttuu sellainen tehokkuus ja kaiken merkityksellisyys, joka leimaa nykyajan elämää ja kirjoja.
Augoston tavoite päästä kotikylään on tarinan taustalla koko ajan. Tarinassa viisihenkinen fado-orkesteri on menossa Oportoon osallistuakseen kilpailuun ja mennäkseen sitten Ajudaan, Augoston ja Fernandon kotikylään. Lopuksi Augosto löytää vanhan rakkautensa Ajudosta ja ymmärtää totuuden isästäänkin.
Kirjan loppupuolella aloin pelkäämään, että tämä loppuu pian. Se on kai merkki hyvästä kirjasta.
Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä (2002) Otava
Arvio: **** Loistava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti