Tätä vuotta ehtikin kulua yllättävän pitkään ennen kuin palasin vanhan Grisham-kokoelman pariin. En ole mitenkään ylpeä ko. kokoelmasta, mutta se on tarpeellinen. Tällaisina päivinä kun makaa flunssan kourissa kotona, ei todellakaan tarvita mitään vaikeaa. Kirja jonka on lukenut monta kertaa ja nähnyt elokuvanakin, on tarpeeksi helppo. Ei yllätyksiä, ei uusia asioita...
Kirjan juonihan on nerokas, joskin detaljeiltaan joskus vähän epäuskottava. Tällä lukukerralla kiinnitin erityistä huomiota huonoon suomennokseen. Tottakai sitä pitäisi verrata ensin alkuteokseen, mutta laitan nämä virheet nyt kuitenkin suomentajan piikkiin: ei kukaan 8-vuotias sanoisi "nyt en tajua" ja "iäkkäänpuoleinen naisihminen" oli seuraavassa kappaleessa "vanha harppu".
Muuten pidän kirjassa erityisesti kohtauksesta Mamma Loven kotona, jossa syödään valkosipulileipää, pinaattilasagnea ja persikkajäätelöä. Kyse taitaa olla Viisikko-ilmiöstä.
John Grisham: Päämies (The Client 1993) WSOY, suom. Irmeli Ruuska
Arvio: ** Varma
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti