Olin taas etukäteen hiukan ennakkoluuloinen ja kirjan alkupuolen perusteella kuvittelin lukevani jotain johnirvingmäistä sekoilua. Sekavan alun jälkeen tarina kuitenkin liikahti New Foundlandin saarten suuntaan ja alkoi selkeytyä.
Kirja on tarina Quoyle-nimisestä häviäjästä, joka jää yhtäkkiä leskeksi erittäin epäaviovaimomaisesti käyttäytyvästä Petalista ja huolehtimaan yksin kahdesta pienestä tyttärestä. Quoylen täti kuitenkin tulee ja vie koko poppoon mukaansa New Foundlandin saarelle vanhalle kotiseudulleen. Siellä Quoyle löytää oman paikkansa maailmasta ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Vähän liiankin hyvin. Mielestäni kirja olisi kaivannut vähän enemmän särmää myös loppupuolelle. Loppu oli kuin eri kirjasta alkuun verrattuna.
Kirjan kuvaileva kerronta oli todella hienoa. Tässä muutama esimerkki: "Tert Cardin kurkku liikkui janoisesti ja hän otti uuden kulauksen, nosti narisevan käsivartensa ja viittoi kaksi sormea pystyssä", "Taivas oljenkeltainen kuin haavasta tihkuva märkä."
Sattumukset saarelle olivat mainioita. Paras tarina oli kun Nutbeem, Quoylen työkaveri, päätti muuttaa pois ja järjesti läksiäiset, asuntovaunussaan. Kun bileet olivat tarpeeksi pitkällä ja kaljaa oli mennyt tarpeeksi, joku Nutbeemin ystävä päätti estää hänen poislähtönsä ja upottaa Nutbeemin veneen. Vene tuhottiin kirveillä ja moottorisahalla. Parasta oli kuitenkin asian ratkaisu. Seuraavana päivä veneen upottajat katuivat kovasti ja yrittivät nostaa veneen. Vene kuitenkin katkesi kahtia ja ajelehti merelle. Nutbeem päätti jäädä saarelle.
E. Annie Proulx: Laivauutisia (The Shipping News 1993) Otava, suom. Marja Alopaeus
Arvio: **** Hienosti kerrottu tarina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti