Olin todella ennakoluuloinen Päätaloa kohtaan ennen kuin tulin ajatelleeksi, että mihin nämä ennakkoluulot oikein perustan kun en ole koskaan yhtään kirjaa lukenut Päätalolta. Valitsin melkein umpimähkää yhden ja luin sitten tämän kirjan.
Alusta lähtien kertomus oli hyvä. Juoni oli juuri sillä tavalla simppeli, jota olen jo vähän kaipaillutkin. Kirjan kieli oli kuitenkin parasta. Kirjassa oli paljon sanoja, joita en aluksi tunnistanut ollenkaan, mutta joiden merkityksen opin ennen pitkää: humeeti, loosteri, elleskappi.
Kirja kertoo vanhasta tukkijätkästä, joka elää kortteerimiehenä, mutta joutuu lähtemään koska on emännän mielestä liian huonossa kunnossa. Vikke päättää, että kai sitä on sitten vaivaistaloon eli vanhainkotiin mentävä, mutta lähtee sieltä jo seuraavana päivänä kuolemaan Isolle hetteelle. Juonen lomassa käydään läpi Viken lapsuus huutolaispoikana ja pätkiä savotta-ajoilta.
Kalle Päätalo: Viimeinen savotta (1966) Gummerus
Arvio: **** Yksinkertaisesti vaan tosi hyvä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti