Olen vähän hämilläni, mutta on sanottava suoraan että en vaan tajunnut tätä kirjaa. Kirja on tyyliltään jotain mitä on vaikea hahmottaa, viimeaikaisista lukemisistani sitä voi verrata ainoastaan Jääskeläisen "Taivaalta pudonneseen eläintarhaan".
Kirjoissa, jotka sijoittuvat johonkin meille tuntemattomaan maailmaan, pitäisi olla edes jotain lainalaisuuksia. Tässä kirjassa tuntui että säännöt muuttuivat koko ajan. Ainoa ajatus joka todella jäi mieleen oli se, että menneisyydelle kaaos ei voi enää mitään. Se on siis ainoa pysyvä asia maailmassamme...
Jonathan Carroll: Valkoiset omenat (White apples 2002) Loki-kirjat Oy, suom. Laura Lahdensuu
Arvio: * Mä en vaan ymmärtänyt
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti