Pitkästä aikaa löytyi kirja, jota oli ilo lukea. Tämä on oikea, perinteinen kirja.
Juoni ajoittui vain yhteen päivään, mutta sitäkin kuumempaan ja tapahtumarikkaaseempaan. Jatkosodan alkupäivien Kuopio ei välttämättä kuulosta jännittävältä, mutta välillä lukiessa pystyi aistimaan kovat mukulakivikadut ja tyhjyyden, jonka aiheuttivat pois lähetetyt lapset.
Henkilöitä oli joka lähtöön ja erityisesti Tiihosen Juho teki minuun vaikutuksen. Miten ennakkoluulottamasti hän olikaan lähdössä Mikkelin kautta Arabiaan, vaikkei ymmärtänyt etäisyyksistä mitään ja huolehtimassa ventovieraasta pikkutytöstä, jonka äiti jätti pikkupojan vahdittavaksi.
Kirjassa kuvattiin hienolla tavalla naisten turhautumista tilantessa, jossa lähes kaikki miehet (ja pojat) olivat sodassa, eikä naisilla ollut mitään merkittävää tekemistä.
Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet (2007) Otava
Arvio: **** "Suuri" kirja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti