En tiedä miksi odotin kirjalta paljon. Eihän se Snellman/Kaurasen tuotanto kovin ihmeellistä ole tähänkään asti ollut (paitsi ehkä Pelon maantiede). Kirja oli joka tapauksessa vähän liian monimutkainen kerronnaltaan. Aihe sinänsä on kyllä tärkeä.
Kirja seurasi ainakin neljää eri aikaa kolmen ihmisen näkökulmasta. Se jo sinänsä tekee kerronnan sekavaksi. Ei ne Jasminin äidin näkökulmat olleet edes kovin kummoisia juonen kannalta. Loppuratkaisu jää vähän liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Miksei nykyään voi kirjoittaa kirjoihin loppuja? Kaikki vaan aina jätetään siihen mihin ne jää eikä yhtään vaivauduta haromaan langanpäitä yhteen...
Kirjan epilogi oli täysin turha. Jos Snellman yrittää siinä kirjoittaa jotain "prostituution lyhyttä historiaa", hän kyllä epäonnistuu. Se on huono, epäjohdonmukainen ja lähteet mainitaan sekavasti vasta kiitoksissa.
Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt (2007) Otava
Arvio: * Aika huono
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olen melko samoilla linjoilla kanssasi. Juonellisesti ja kerronnallisesti kirja oli huono.(Mutta loppujellopuksi se herätti jälkiajattelua ja keskustelua siitä, kuinka paljon nykyvanhemmat lapsiaan tuntee..)
Lähetä kommentti