Kirjoittaja väittää kirjoittavansa "totuuden niin kuin sen itse näkee", Anna Politkovskajan silmälasien lävitse. Selvä! En ole lukenut yhtään Politkovskajan kirjoittamaa kirjaa eli ainakin on vaikea arvostella "tyylisuunnan" valintaa. Ymmärrän että kirjoittaja yrittää olla tarkoituksella provokatiivinen, mutta tämä toimisi paljon paremmin puolen sivun sanomalehtikolumnissa kuin 170 sivun kirjasessa.
Osa tekstin pohjana käytetyistä oletuksista on varmasti oikeita. Ne kuitenkin peitetään sellaisen sonnan alle, että alkuperäinen ajatuskin tuntuu kohta naurettavalta. Kirjoittaja käyttää väärin monia sanoja, mm. "jihad".
Kaikkein suurin ongelma kirjassa on se, että kirjoittaja viittaa toisten teksteihin ja sanoihin ja takertuu niissä jokaiseen mahdolliseen sanaan, kuten "varmaankin" - eikä kirjoittaja olekaan varma -tyyppisesti. Sitten hän itse omassa analyysiosassaan kirjan lopussa sortuu ihan samaan ja pahempaakin: Kappaleessa VII "Kirjeitä Venäjältä" kirjoittajaa viittaa moskovalaisen Svetlanan kirjeeseen ja kirjoittaa "Se edustaa varmasti osuvasti moskovalaisen älymystön yleistä mielialaa". Miten niin varmasti? Yhden mielipiteen perusteella tehdään johtopäätös koko ryhmän mielipiteestä. Jos joku kirjan henkilö olisi tähän sortunut, niin sitä olisi ruodittu kirjassa sivukaupalla.
Harmittaa, että luin koko kirjan. Täytyy välttää tämän hullun kirjoja jatkossa!
Jos joku miettii miksi puhun kirjoittajasta ja kirjasesta, niin tässä tapauksessa ei vain voi puhua kirjailijasta ja kirjasta.
Johan Bäckman: Saatana saapuu Helsinkiin - Anna Politkovskajan murha ja Suomi (2007) Russia Advisory Group
Arvio: - Jättäkää väliin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti