24.2.2011

Kathryn Stockett: Piiat

Kirja tarttui mukaan kun hengasin Kirjasto kympissä. Tiedoksi siis kaikille nopeille lukijoille: sieltäkin saa kirjoja, ainakin Bestsellereitä.

Kirja kertoo tarinan yhden syvän Etelän kaupungin koti-apulaisista ja heidän kohtaloistaan noin vuonna 1963. Kirjan minä-kertoja vaihtelee joka kappaleessa, mutta kokonaisuus pysyy kasassa koko ajan. Esiin nostetaan myös mustat-valkoiset -kahtiajaottelun lisäksi "white trash"-ilmiö.

Lainasin kirjan lauantai-iltana viideltä ja sunnuntai-iltaan mennessä kirja oli luettu. Siinä välissä kävin leffassa ja salillakin. Eli päälle neljäsataa sivua reilussa vuorokaudessa. Kerron tämän siis siksi, että se kertoo miten hyvä kirja on. Sitä on vaikea laskea käsistään.

Kathryn Stockett: Piiat (The help 2009) WSOY, suom. Laura Beck
Arvio: **** Hyvä

3 kommenttia:

Teresita kirjoitti...

Sain tämän joululahjaksi ja on vielä aloittamatta. Hyvä kuulla, että se on nopealukuinen, koska tekisi mieleni sitä(kin) aloittaa, mutta nyt ei olisi aikaa jämähtää mihinkään opukseen kovin pitkäksi aikaa.

Gabriela Von Bohlen kirjoitti...

Minusta kirja oli tosi ärsyttävä! Kaikki tummaihoiset olivat hyviä ihmisiä ja lähes kaikki valkoihoiset kamalia. Tuskaannuin tähän asetelmaan ihan täysin.

appple kirjoitti...

Eihän se nyt ihan noin mennyt. Olihan siinä ihan hyviäkin valkoisia ja tosi pahoja mustiakin, ainakin miehiä.

Mutta pääsääntöisesti kirjan lähtökohta oli siis selkeä vastakkaisasettelu valkoisten pahojen ja mustien hyvien välillä. Vain vaimoaan hakkaavat mustat miehet ja "white trash" poikkesi tästä säännöstä.

Helppo tässä on viisastella ja leikkiä "hyvää valkoista". Ei voi mitenkään tietää miten olisimme itse käyttäytyneet, jos olisimme syntyneet rikkaiksi valkoisiksi Jacksoniin tuona tai sitä edeltävänä aikana.

Mutta siis. Pohjimmiltaan asia oli juuri noin kuin Gabriela totesit.