En oikein tiennyt mitä aloin lukea, mutta kun olin aloittanut, oli vaikea enää lopettaa. Kirja on kirjoitettu hyvin, minä-kertoja vaihtelee eikä aikakaan pysy ihan lineaarisessa kehyksessään. Silti kirjaa oli helppo lukea.
Kirjan tarina on hyvin surullinen: miten pieni poika voi olla ainoa, joka näkee naapurin tytön äidin hirviönä samaan aikaan kun naisen esimies, naapurit ja sosiaaliviranomaiset pitävät tilannetta normaalina. Kaikkein hellyyttävintä on pojan halu pelastaa tyttö kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Kirjailija on hahmoista epäuskottavin, mutta jollain tavalla hänkin on koskettava. Erityisesti kohtaus, jossa hän herää keskellä yötä, kun poika on pissannut housuunsa istuessaan piilossa kaapissa.
Markus Nummi: Karkkipäivä (2010) Otava
ARvio: **** Merkittävä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti