18.2.2011

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

En tiedä millaset ihmiset niitä palkintoja jakaa, mutta ilmeisesti aika erilaiset kun minä. En olisi edes lukenut tätä loppuun, mutta on moraalitonta haukkua kirja, jota ei ole lukenut. Niinpä luin ja nyt sitten haukun.

Kirjan pääjuoni nojautuu surulliseen ja yksinäiseen ihmiskohtaloon. Siitä kuviosta olisi voinut kasata hyvänkin kirjan. Rimminen ei lähde sellaiselle tielle vaan ihan käsittämättömälle taloustutkimuksen polulle, joka johtaa Keravalle.

Juoni oli epäuskottava ja epäjohdonmukainen. Ainoa asia, joka jäi mieleen oli Jokipaltioiden vihatut pahkakellot ja Jalkasten jättikello saman kettiön seinän molemmin puolin. Nyt kun asian kirjoitin, tajusin että siihenkin liittyy asiavirhe, koska kyllä kerrostalo suunniteltaisiin niin että vierekkäisten keittiöiden vesipisteet olisi vastakkain eikä kelloseinät.

Huonouden huippu oli loppuratkaisu, joka ei ollut mitään. Se vaan olla möllötti!

Mikko Rimminen: Nenäpäivä (2010) Teos
Arvio: * Huono kirja

2 kommenttia:

Erja kirjoitti...

Sain tämän tänään kirjaston varausjonosta, uumoilen vähän ettei kyseessä tule olemaan mikään "paras lukemani kirja", mutta katsotaan...

Mäkin joskus mietin palkintoraatien vaikuttimia, usein tuntuu että palkittavaksi on pakko löytää jotain erikoista, ei välttämättä parasta.

Ja toisaalta, on kai se ihan hyväkin, ettei aina palkita samoja vanhoja mestareita, vaan nostetaan esiin uusiakin yrittäjiä.

appple kirjoitti...

Joo, se on tosi hyvä ettei ne samat, vanhat, jo ennestään tunnetut voita kaikkia palkintoja. Minun näkemykseni viime vuoden ehdokkaista on, että kaikki muut lukemani (Haahtela, Pulkkinen, Nummi) olivat selkeästi parempia kuin tämä