Tämä taitaa olla vasta toinen Griffithsin kirja, joka on edes suomennettu. Voi olla että "Lampaanköyrijän" jäljiltä tiesin mitä odottaa, mutta tämä oli hyvä. Kieli ei ollut läheskään yhtä räävitöntä kuin "Köyrijässä" vaan aivan ihanan kuvailevaa.
Kirjan päähenkilönä on taas vähän jälkeenjäänyt epileptikko, Rääpäle, joka teini-ikäisenä muuttaa Tenuenon luo asumaan, koska isäpuoli ei kestä häntä. Tenuenon vaimo on juuri kuollut ja lampaatkin on tapettu. Tenueno elää syvällä tenuhuuruissaan ja siinä sitten yritetään selvittää mikä peto seudulla pyörii. Loppuratkaisu on kaikessa kamaluudessaankin jotenkin kaunis, vaikkei petoa löydykään.
Rääpäle kertoo asiat itse ja omasta näkökulmastaan käyttäen Omia Sanojaan. Hän kuvaa asiat niin kuin ne ovat eikä niin kuin sivistyneen ihmisen kuuluu. Omalla tavallaan kieli muistuttaa hiukan sarjakuvista tuttua tyyliä tehosteineen: Lyö pullon BANG pöytään.
Kirja sivuaa walesilaista mytologiaa kiinnostavalla tavalla. Nyt pitäisi enää löytää jotain kirjallisuutta aiheesta.
Niall Griffiths: Rääpäle (Runt 2007) Like, suom. Moog Konttinen
Arvio: **** Tosi hyvä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mielenkiintoinen postaus. Taas sellainen kirja, johon itse en kirjastossa koskisi, mutta nyt tekisi kyllä mieli lukea. Nämä blogit ovat ihanan avartavia!
Jos luet "Rääpäleen" niin kirjoita joku pieni kommentti tännekin. En nimittäin ole ikinä "keskustellut" kenenkään kirja-harrastajan kanssa Griffitsistä (kirjaston työntekijöitä ei lasketa).
Minä luin juuri kirjaesitelmää varten. Mielestäni oli kyllä tylsistyttävä, enkä oikein ymmärtänyt kirjan päälle. Sekalainen ja outo.
Lähetä kommentti