Joensuun tapa kertoa poikkeaa kyllä niin paljon muista. Hän pystyy tuomaan esiin sellaisia pieniä (ja suuriakin) epämukavuuksia, joista muut kirjailijat eivät edes tiedä mitään. Pahan papin alussa ollut kohtaus, jossa Harjunpää odottelee ambulanssia ja lisää poliiseja, on tästä hyvä esimerkki. Harjunpää ei voi tilanteelle mitään. Pitää vain odottaa ja tuntea olonsa epävarmaksi ja kiusaantuneeksi. Tässä kirjassa samanlainen kohtaus rakentuu kätkyt-kuolleen vauvan ympärille, jossa odotellaan ruumisautoa, Harjunpään pari luhistuu ja vauvan isä kutsuu Harjunpäätä kuolemanenkeliksi, koska juuri Harjis on aina se joka tuo hänelle tiedon kuolemasta.
Joensuun "rikollliset" eivät useinkaan ole rikollisia perinteisessä mielessä vaan rikkonaisen perheen lapsia, uhreja. Tässäkin päähenkilö elää rautahuoneessa vaikka ulospäin näyttääkin varmastikin kohtuu-normaalilta.
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone (2010) Otava
Arvio: ***** Järkyttävä tarina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tämän vuoden pikkuprojektiksi yritän ottaa jännityskirjallisuuden lukemisen laajentamisen. Jumitan samoissa kirjailijoissa enkä ole tutustunut "suuriin nimiin" ollenkaan. Nyt on jo sen aika.
Joensuu on ehdottomasti suomalaista kärkeä sillä saralla. Kirjoja ilmestyy nykyään vaan aika harvoin, mutta ne ovatkin sitten sitäkin parempia. Kannattaa tutustua koko Harjunpää-sarjaan "Väkivallan virkamiehestä" lähtien.
Juu, Joensuu täytyy laittaa korvantaakse, ehdottomasti.
Lähetä kommentti