En ole ennen Pakkasta lukenut enkä taida lukea vastakaan. Kirja oli epäuskottava, kökösti kirjoitettu ja suorastaan ikävä.
Hassua oli, että se käsitteli eräänlaista mieshuoraamista niin kuin juuri lukemani Harjunpääkin. Sitä kauttakin tätä kirjaa tulee verrattua Joensuun kirjaan. Ja eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Eniten minua risoo 64-vuotiaan yritys kirjoittaa nuorisokieltä tai -käytöstä. Vaikka en nyt itsekään ole mikään teini enää niin luulisin pystyväni arvioimaan asiaa kuitenkin 30 vuotta paremmin kuin Pakkanen. Surkea kirja!
Outi Pakkanen: Seuralainen (2010) Otava
Arvio: * Ohut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti