Sipilä selittää asiat ihanan yksityiskohtaisesti. Vielä kun asiat ovat melkein kymmenen vuotta vanhoja niin selityksistä tulee suorastaan lutusia. Varsinkin ihmiselle, joka on katsonut C.S.I:tä alusta asti. Mutta silti selitykset on tosi hyviä.
Muutenkin tarina oli hyvä: rutiiniratsiassa löytyy ruumis ja sitten pitääkin löytää enää tappaja. Joskus muinoin Agatha Christien ja Sir Arthur Conan Doylen aikoina rikolliset pääsääntöisesti joutuivat kiinni. Joskus he pääsivät pälkähästä, mutta vain koska salapoliisi oli sitä mieltä. Nykyään monissa ulkomaisissa ja erityisesti suomalaisissa dekkareissa roisto pääsee kuin koira veräjästä. Siihen ei ole syynä päähenkilö-salapoliisi vaan järjestelmä ja roiston suhteet ylemmille tahoille. No tässäkin roistot pääsevät karkuun, mutta paha saa aina palkkansa!
Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus (2001) Loisto
Arvio: ***** Tosi hyvä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tässä on yhteyttä todellisuuteen ainakin rikoksen tekotavan osalta. Muutamaa vuotta ennen kirjan ilmestymistä tapahtui Helsingissä murha, joka tehtiin prikulleen samalla tavalla kuin tässä kirjassa (tosin aivan erilaisessa paikassa), ja Sipilä kirjoitti Hesariin siitä. Eli siitä se kosketuslaukaus tulee.
Tämä puoli Sipilässä ehkä kiehtookin kaikkein eniten. Sipilä on niin perillä alamaailman kolttosista, että kirjoissa on aina osa totta.
Lähetä kommentti