Nämä Haahtelan kirjat ovat jollain omituisella tavalla "epäkirjoja", ainakin nyt puheena oleva ja "Elena". Tämä oli melko lyhyt ja harvaan painettu. Kirjan kappaleet muistuttavat omituisella tavalla runoja. En osaa selittää tarkemmin.
No tässä kirjassa ei lunta nähty vaan päämäärätöntä haahuilua. Yhtymäkotia "Elenaan" löytyy myös juonesta. Kohtaus, jossa kahvilassa odottava mies istuutuu ventovieraan pöytään, on nyt siis kirjoitettu jo ainakin kahdesti. Toivottavasti kolmatta kertaa ei tule. Tilanne on liian epäuskottava missä päin Eurooppaa tahansa...
Joel Haahtela: Lumipäiväkirja (2008) Otava
Arvio: ** Unenomainen, taas
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti