En olisi ikinä löytänyt tätä, jollen olisi ollut kirjamessuilla Niemistä kuuntelemassa. Nieminen itsessään oli aika vaisu ja syrjäänvetäytyvän oloinen, mutta haastattelija oli tosi surkea, ei ollut ilmeisesti edes lukenut koko kirjaa. Oli surullista kuunnella kun vanha mies joutui kysymyksiin vastatessaan ensin oikomaan itse kysymystäkin.
Kirja kertoo kahta tarinaa: nykyajassa elävästä työttömästä tietokoneoperaattorista (?) ja hänen vuosina 1915-36 eläneistä esivanhemmista. Asetelma on hyvin samanlainen kuin Landerin "Liekin lapsissa". Tapahtumat sijoittuvat aluelle, joka ei ole minulle pätkääkään tuttu. Murretta osaan huonosti ja maantiedekin oli aika hukassa. Ei se edes oikeastaan haitannut.
Tarinoiden hauskuus oli siinä, että kokoajan odotin, että nämä vanhat tapahtumat selittäisivät uudet. Mutta ihan turhaan odotin...
Molemmat tarinat olivat traagisia, ensimmäinen kertoi epäoikeudenmukaisuudesta ja toinen enemmänkin onnettomasta rakkaudesta. Kirjoittajan tyyli oli kuitenkin sellainen että luen näitä varmaan jatkossakin.
Kaiho Nieminen: Hännikäisen tapaus (2010) WSOY
Arvio: **** Kiva tuttavuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos tästä. Mulle Kaiho Nieminen on ollut pitkään nimenä tuttu, mutta mitään en ole häneltä lukenut eikä ole kovin paljon tullut kirja-arvioitakaan hänen kirjoistaan vastaan. Nyt tiedän hänestä vähän enemmän, joten ehkäpä minunkin tulee joskus luettua Niemistä!
Mulle jäi tästä kirjasta kyllä tosi hyvä fiilis. Suosittelen lämpimästi.
Nieminen on hämmentävän paljon samalla aaltopituudella kuin minä, vaikka on ihan eri ikä-polvea.
Lähetä kommentti