Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä

Valitsin tämän aivan umpimähkään kirjastosta ja kerrankin osuin vahingossa kultakimpaleeseen.

Kirja kertoo hienon tarinan venäläisestä voimailijasta, joka päätyy Japaniin sumopainijaksi. Kirjassa tuodaan esille erikoisella tavalla neuvostoliittolaisen suhtautuminen Neuvostoliittoon: samaan aikaan arvosteleva, mutta hyväksyvä ja siihen tyytyvä.

Kirjan kerronta on hienosyistä. Lainaan tähän pätkän: Teidän ei pidä kuvitella, että palomiehet ovat luonnoltaan erityisen rohkeita eivätkä pelkää tulta. Ajatelkaa nyt, eikö olisi hullua olla pelkäämättä tulta? On luonnollista pyrkiä mahdollisimman kauas palavasta talosta, mutta roihuava rakennus oli minun työpaikkani. Yleensä töihin mennään ovesta mutta minä menin sisään ikkunasta tai parvekken kautta. Työ ei muistuttanut sirkusesitystä missä temppuilija juoksee palavaan mökkiin ja tulee toiselta puolelta vahingoittumattomana ulos. Minun oli etsittävä mökistä ensin sätkyttelevä, riitelevä ja minulle henkilökohtaisesti täysin yhdentekevä ihminen - joku jumalan hylkäämä mummo kanarianlintuineen tai lyijynraskas, hihattomaan aluspaitaan pukeutunut kaatokääninen ukko.

Suomentaja oli aika pihalla. Esim. sana menettelyky ei ole suomenkielen sana. Google löytää niitä kaksi ja molemmat hyvin epämääräisistä yhteyksistä.

Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä (I väntan på en jordbävning 2004) Gummerus, suom. Jaana Nikula
Arvio: **** Hieno