Kirjan perusteema muistutti hiukan Høegin "Naista ja apinaa" ja Adamsin "Käsikirjaa linnunradan liftareille", joissa on eläimiä jotka ovat ihmistä viisaampia ja hallitsevat maailmaa, mutta luovat illuusion siitä että ihminen olisi "hallitseva rotu". Tässä peikot olivat piilossa, mutta fiksuja ja olemassa. Peikot oli kyllä todettu eläinlajiksi, mutta niiden elämästä tai toimista ei tiedetty juuri mitään.
Minua kiehtoo erityisesti Sinisalon tyyli, jossa fantasiakirjallisuudelle ominainen maailmojen uudelleen keksiminen ei ole pääosassa vaan mennään vaan ihan vähän meidän tuntemamme maailman rajojen yli. Tässä siis oli yksi nisäkäslaji (Felipithecus trollius) Suomen metsiin lisää.
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000) Tammi
Arvio: **** Lisää tätä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Luin "Ennen päivänlaskua ei voi" ensimmäisen kerran ihan teininä ja silloin se iski lujaa. Nyt on jo vuosia siitä, kun olen lukenut kirjan viimeksi, pitäisi kai ottaa listalle tämäkin. Mulle tää on ollut tärkeä pieni kirja.
Munkin pitäs varmaan ottaa tää pysyvälle lukulistalle.
Lähetä kommentti