Kirja oli ihan hyvä, juoni oli vaan liian itsestäänselvä ja ennalta-arvattava. Muslimi-kurdi-tyttö ja kristitty-jenkki-poika rakastuvat muslmimaassa. Tilanne voisi päättyä kunniamurhaan, mutta se päättyy tytön itsemurhaan.
Minua niin riepoo, että uskonnon nimissä riistetään ihmisiltä oma tahto, erityisesti tämä kohdistuu tyttöihin ja naisiin. Omista ajatuksista ja haluista pitää vaieta jotta saa yhteisön hyväksynnän. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, tottevaisuutta, palvelemista ja pojilta taas reippautta, kyynärpäitä ja voittamista. Tilanne oli hyvin samankaltainen vielä 150 vuotta sitten länsimaissakin, mutta pikkuhiljaa tyttöjen koulunkäynnin ja naisten työssäkäynnin hyväksymisen jälkeen tilanne on ihan toinen. Niin kuin tässäkin kirjassa todettiin niin maailma on muuttunut ja hyvin tiukka koraanin tulkinta on yhä vaikeampi asia esittää lapsille, jotka näkevät jo internetissä kaiken.
Alan Drew: Vesipuutarhat (Gardens of water 2008) Otava, suom. Satu Leveelahti
Arvio: *** Keskinkertainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen huomannut sen, että kun lukee paljon kirjoja suurimmasta osasta niistä ei jää jälkeenpäin paljon mitään mieleen. Tämä kirja oli minusta sen luettuani hyvä, mutta kun aikaa on kulunut, en muista juonta enää niin tarkasti. Yksi luettu kirja muiden joukossa! Sitten on niitä kirjoja, jotka muistaa tarkasti läpi elämän. Blogin pitäminen on kyllä hieno keino muistella luettuja kirjoja. RSJ
Ongelmana on vaan se että kirjotan välillä niin ympäripyöreitä kommentteja etten muista kirjaa vuoden päästä vaikka lukisin siitä kirjoittamani kommentin.
Lähetä kommentti