Kirja oli tosi hämmentävä sekotus syömishäiriötä ja Viron historiaa. Ilmeisesti tämäkin oli sitä "auto-fiktiota". Olisi kiva tietää, että mikä oli sitä fiktiota ja mikä totta.
Kertoja Anna kertoo miten äitinsä, Katariina päätyi Suomeen naimisiin ja miten hän itse koki "ulkomaalaisuutensa" Suomessa. Ei syömishäiriöön ole varmaan yhtä syytä, mutta voisin kuvitella että nuo äidin vaatimukset sopeutumisesta ovat olleet merkittävä tekijä: ei saanut olla "virolainen" eikä erilainen. Minua hämmensi bulimarektikon tapa hahmottaa asioita: viinaa ja huumeitakin voi käyttää kunhan ne estävät seuraavan syömissession. Tuntuu aika nurinkuriselta.
Kirjassa käsiteltiin virolaisuutta, venäläisyyttä ja suomalaisuutta hyvin negatiivisesti. On toisaalta hyvä nähdä sekin, miten virolaiset suhtautuivat ja suhtautuvat Suomeen ja suomalaisiin. Ei Suomi varmaan ollut helppo asuinpaikka 1980-luvulla virolaiselle. Toivottavasti nykyisin automaattisesti huoraksi leimaaminen on jo lopetettu.
Kirja käsitteli Viron historiaa hyvin samalla tavoin kuin "Puhdistus". Toisaalta sitä se kai tarkoittaa, jos kirjoittaa auto-fiktiota. Samoja teemoja toistuu väkisinkin.
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät (2003) WSOY
Arvio: *** Ihan jees
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti