Heli Laaksonen: Lukkosulaa ja lumpeenkukkia

Näytelmii o ain aika vaikia lukke. Ne on paree kuulla ja nährä. Luin tän ny kumminki ku oon näit Laaksose kirjoi ennenki lukenu.

Juan oli aika huano, mutt jutu ol hyvii. Sekatavarkaupp oli saatu kytkykaupas ja tavara oli "mikä tuli miäle" -järjestyksess: näkkileipp ja pöytäimurei ja viikate ja suruadressi.

Toi Laaksose murre ov vaa nii merkillist nykysi. Se ku muutt Laitlaa ni se o alkanu tunkee sellast ylimääräst ässä sanoje loppu. Se o kamala kuulost. Olsis pysyny vaa siin entisess mikä kuulost halikkolaisestki iha hyvält.

Heli Laaksonen: Lukkosulaa ja lumpeenkukkia (2008) Otava
Arvio: *** Niill jokka tiätä mikä o Helsingi kauneim paikk (laitur 25)