En osaa mitenkään perustella miksi aloin lukea tätä kirjaa. Näin jälkikäteen ihmettelen sitä vielä enemmän. En ole ikinä lukenut Follettin kirjoja ja yleensä nämä keskiaika-kuvaukset on aina aika huonoja.
Kirja kertoo munkki Philipistä ja hänen elämäänsä vaikuttaneista ihmisistä. Tärkeä henkilö on myös Tom Rakentaja ja hänen poikapuolensa Jack. Rakentaminen onkin kuvattu hyvin tarkasti. Tomin unelma on rakentaa katedraali ja Jack polttaa luostarin kirkon, jotta hänen isäpuolensa saisi töitä. Tom pääsee rakentamaan katedraaliaan luostarille, jossa Philip on priorina. Tom kuolee ja Jack matkustaa Ranskaan ja Espanjaan. Takaisin tullessaan hänellä on mullistavia ideoita katedraalin suhteen. Tomin aloittama katedraali onkin jo osittain sortunut ja näin Jack saa vapaat kädet suippokaariensa ja ruoteidensa kanssa. Merkittävintä taitaa kuitenkin olla, että Jack huomaa hennot rakenteensa huonoiksi tuulta vastaan ja keksii tyylikkäät "tuulisiteet". Taidan itsekin katsella tästä lähin vanhoja kirkkoja vähän eri silmällä.
On kirjassa myös toisenlainenkin juoni, mutta se on niin huono etten lähde sitä tässä kommentoimaan. Kaari Utrio kirjoitti vastaavia tarinoita aikoinaan. Tämä on vaan neljä kertaa pidempi kuin Utrion kirjat ja sisältää edes hivenen jotain muuta kuin sitä ainaista romanttista valtataistelua.
Ken Follett: Taivaan pilarit (The pillars of the earth 1989) WSOY, suom. Anu Niroma
Arvio: ** Vähän kun Kaari Utriota lukis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Meikäläiseen teos teki vaikutuksen joskus 90-luvun alussa kun sen luin. Follet on parhaimmillaan kova, ja tämä kirja on mielestäni Folletin paras, "Paikka nimeltä vapaus" ohella. Kahta viimestä en ole kyllä lukenut.
Tv: Kopa
Voi olla että näin kolme kuukautta "Taivaan pilareiden" jälkeen olisin jo valmis uuteenkiin Follettiin... Kiitos vinkistä!
Lähetä kommentti