Tarina kattaa viisi polvea sukua, jota voisi kutsua vaikka onnettomaksi. Vasta kolmas polvi, joka koostuu kolmesta sisaruksesta, onnistuu edes jossain. Jäätyään ilman perintöä, tultuaan käännytetyksi New Yorkista, he saapuvat kotikyläänsä, hautaavat äitinsä uudelleen ja saavat uuden veljen. He sinnittelevät elämän syrjässä tupakan myynnin ja salakuljetuksen turvin ja voivat jättää lapsilleen edes jotain.
Mielestäni merkittävä kohtaus on se kun Elia polttaa tupakkakauppansa ja saa vaimokseen Marian tarantellan innoittamana. Se on aika suoraviivainen tapa ratkaista ongelmat.
Suvun vastahahmona toimii koko ajan kylä. Ihan kuin se olisi koko ajan samanlainen vaikka kyllähän kyläläisetkin vaihtuvat viiden polven aikana vaikka sen käytös ja reaktio aika samanlaisena pysyykin. Se saattaa kertoa myös siitä pysähtyneisyydestä ja kaiken uuden vieroksunnasta, joka kylässä vallitsee.
Tarina kertoi pitkästä ajanjaksosta, mutta oli toisaalta jollain tavalla "lyhyt". Ajatukset olivat kuitenkin sitäkin suurempia: ihmisen suhde maahan ja sukuunsa.
Laurent Gaudé: Kirottu suku (Le soleil des Scorta 2004) Bazar, suom. Anna-Maija Viitanen
Arvio: **** Pieni mutta samalla suuri tarina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti