Kirjan lähtöasetelma oli niin yksinkertainen, että oli helppo arvata mihin suuntaan juoni kehittyy. Siitä huolimatta Nousiaisen kerrontatapa on vaan niin hulvaton, että juonen ennalta-arvattavuus ei haittaa.
Kirjassa törmää helsinkiläinen rucola-pizza pikkukaupungin hirvipaistiin ja siinä välissä mietitään autojen huippunopeuksia (kaikkihan tietää että sen pystyy päättelemään nopusmittarin maksimista) ja kaikkea mitä me 1970-luvun lapset ihmeteltiin.
Miika Nousiainen: Metsäjätti (2011) Otava
Arvio: **** Tosi hyvä, taas!
24.2.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olen lukenut myös kaikki Nousiaisen kirjat, mutta pidin tästä eniten, kun se ei mennyt ihan mahdottomaksi loppua kohti. Siis oli realistisempi kuin aiemmat. Hyvä asia juonen kannalta oli, että muisteltiin välillä niitä lapsuus ja nuoruus aikoja, joista monet tuntuivat itselleni tutuilta ja toivat muistoja mieleen. Jäi vain harmittamaan, kun loppu oli surullinen koskien lasta. Olisihan se voinut olla terve!RSJ
Lähetä kommentti